Asiat, joihin väsyn muissa ihmisissä

Intiaani täällä hei. 

Oon ihminen joka viihtyy oikeasti aika harvojen ihmisten seurassa sataprosenttisesti. Voi olla että olen itse se joka on luonteeltaan vaikea, mutta en ainakaan yritä olla mitään mitä en ole. 

Piirteet jotka ärsyttää eniten, joita en voi ollenkaan muissa ymmärtää, liittyy itsekeskeisyyteen. En vaan jaksa katsoa itsestään selittämistä ja itseään kokoajan esille tuomista porukassa. Tällaista puhetta on ihan hyvänlaatuista ja sitten huononlaatuista. Mun mielestä hyvätkin tyypit saattaa välillä muuttua yllättäen täysin feikeiksi, puhe muuttuu lässyttämiseksi ja söpöilyksi. 

En myöskään jaksa muiden ihmisten mielistelyä vaan siksi että sillä saavuttaisi itse jotain. 

Ihminen on kuitenkin loppujenlopuksi aidoimmillaan kahden kesken. Enkä ymmärrä miksi porukassa pitäisi olla erilainen, kun totuus paljastuu kuitenkin. Kyllä mut voi sitten vaikka tuomita hiljaiseksi, en jaksa enää välittää. En ainakaan selitä itsestäni suu vaahdossa aamusta iltaan. 

http://www.youtube.com/watch?v=UPW8y6woTBI

Tälläinen fiilis mulla on kun kesä lähtee pois. En vaan voi uskoa sitä, vaikka se olikin poikkeuksellisen pitkä ja lämmin. Mä vaan haluan että luonto on elossa ja ulkona on jotain katseltavaa, muutakin kuin harmautta ja lunta. Turussa on ollut tällä viikolla pyörryttävän kaunista, oon miettinyt miksei aina voi olla syksy. Neljä vuodenaikaa on mulle tosi tärkeitä, mutta en vaan voi ymmärtää miksi juuri sen rumimman ja pimeimmän kauden täytyy olla pisin, melkein puolet vuodesta!

Ei ollut tarkoitus kirjoittaa vihapostausta, kaikki on nyt kuitenkin toistaiseksi tosi hyvin. Ihanaa viikonloppua teille :)

– Kata