Ei sydän aukee sitä suojaamalla

On se aika kesästä kun en tosiaan osaa kirjoittaa mitään. Ja silti tuntuu siltä että pitäisi, koska nää on tärkeitä viikkoja. 

Mun ajatukset menevät minuuteissa ylhäältä alas ja takaisin ylös. Sydän on ties missä, välillä Turussa, välillä ympäri maailmaa. Jännittää. Tekee mieli heittää ilosta volttia ja samalla käpertyä rakkaan ihmisen kainaloon. 

Koska tunteillani on tapana olla erittäin voimakkaita ja ylitsepursuavia, jännitän etukäteen miltä tuntuu laittaa asunnon ovi viimeistä kertaa kiinni. Ja jättää tutut ihmiset viimeistä kertaa lentokentän portin taakse ja jatkaa matkaa ihan yksin. Matkustaa junalla tutusta kaupungista neljä tuntia kohti tuntematonta, ja jäädä sinne. Puoleksi vuodeksi.

Punnitsen edelleen että onko lähtö järkevää, vaikka olen viimeiset kaksi kuukautta päätynyt kymmenen kertaa päivässä lopputulokseen että ON, ON ja ON. Tiedän etten olisi mitenkään voinut jäädä suomeen, olisin ollut koko syksyn levoton ihmisraunio. Suurin syy lähteä Tanskaan on se että haluan laittaa lopun haaveilulle ja tehdä asioita oikeasti. Turku on vaan se mun ensimmäinen vakaa kotini ja turvapaikkani, joten lähtö ei ole missään nimessä ruusuilla tanssimista. Tuntuu raskaalta ilmoittaa maistraattiin että menen pois täältä. Vaikka palaan pian takaisin! 

 

JätkäJätkät – Sylissä taivaan alla

 

Miten niin joku sänkysi alla

Ootko tehnyt solmun mieleen

Rauha murusina maailmalla

Saanut pelosta kumppanin viereen

 

Sydän ei aukee sitä suojaamalla

Laulan tuskan pois tuudittamalla

Hyvässä sylissä taivaan alla

Turvassa ain