Emmää haluu et mun blogi tiedetään

 

Mulla on vähän outo ongelma. Ei taida tälläistä olla kellään bloggaajalla…. En nimittäin haluais että tätä blogia tietäis liian moni ihminen. Ei siis sillä että vaaraa olisikaan. 😀 

En osaa edes pitää itseäni ”bloggaajana”. Silti mulle on tärkeää että nää tekstit on julkisia ja tiedän että nämä lukee edes pari ihmistä, muuten en jaksaisi kirjoittaa mitään. Mutta koska tää on vähän niinkuin mun oma päiväkirja, en haluaisi esimerkiksi että liian moni tuttu ihminen löytäisi tänne. Kerran mua melkein kylmäsi kun selitin jostain asiasta ystävälle ja hän sanoi että ”joo tiiän luin jo sun blogista”. En haluais missään nimessä että blogini pitäminen johtaisi tuohon, tai että jopa yhteydenpito vähenisi siksi koska tutut tietää lukea täältä mitä mulle kuuluu. Hyih. 

Tiedän millä saisin lisää lukijoita; ottamalla parempia kuvia ja kirjoittamalla selkeämpiä ja mietitympiä postauksia, ja kategorisoimalla blogini paremmin johonkin aihepiiriin. Jos kuitenkin sen tekisin, mulla menis ilo koko hommaan. Musta on ihanaa että voin vain tyhjentää tänne päässäni risteilevät ajatukset miettimättä sitä liikaa. 

Alunperin aloin kirjoittamaan siksi koska halusin tallentaa elämääni, että tietäisin vuosien päästä mitä ajattelin, mitä musiikkia kuuntelin ja miten pukeuduin esimerkiksi huhtikuussa vuonna 2014. Se on edelleenkin tärkein syy. Mut on ylipäätään yllättänyt miten innokas oon kirjoittamaan, melkein päivittäin tekee mieli tulla kertomaan jostain. Ja Lily on ollut siihen hyvä alusta. En kuitenkaan haluaisi olla tunnettu missään internetin ulkopuolisessa yhteydessä blogistani. 

Nykyään tunnen melkeinpä paineita siitä miten taitavia kirjoittajia täällä on, ja miten mä en koskaan pääse kirjallisesti heidän pohdintansa tasolle. Yritän opetella ignooraamaan koko asian, ja nauttia niistä teksteistä tuntematta paineita että mun pitäis olla samanlainen. 

Seuraan joskus ihan huvikseni Google Analyticsia ja vuodesta toiseen jaksaa ihmetyttää että tällä blogilla olis enemmän mies- kuin naislukijoita. What!

Mutta asiasta toiseen, olipas kiva vappu. Musta on tullut vähän mummeli sen suhteen että hirveä ryyppääminen ja rellestäminen ei enää kiinnosta, vaan ihaninta on vaan yleinen fiilistely ja Turun festaritunnelmasta nauttiminen. Mentiin ekaa kertaa jokilaivoillekin ja tuntui oikeasti siltä että nyt alkoi kesä. Ihan mieletöntä! Vappuyö oli vähän outo, nukahdin joskus yhdeltä, ja sitten heräsin kolmelta enkä saanut enää unta. Oli ihan kamala nälkä, mutta ajattelin etten voi keskellä yötä alkaa syömään mitään, ja odottelin vatsa kurnien johonkin kuuteen asti. Sitten oli pakko nousta syömään jotain, ja samantien syötyäni nukahdin uudelleen ja nukuin johonkin yhteentoista. Okei? :D 

Jestas toi mun tukka muuten tuossa kuvassa…. Yritin vaalentaa sitä eilen kaupan värillä. Sille ei tapahtunut MITÄÄN. Ei yhtikäs mitään! :D On ihanaa omistaa paksut ja hyväkuntoiset hiukset, mutta toisaalta välillä menee hermot kun ne ei reagoi mihinkään käsittelyihin, ei esimerkiksi kiharrusrautaankaan mitenkään. Enkä haluais kuitenkaan alkaa kiduttamaan niitä liikaa ettei ne tuhoudu täysin. 

Jotenkin absurdi olo että opinnäytetyö on palautettu ja kohta on loppuseminaari. Mitäääh.

Tästä biisistä blogini on muuten saanut nimensä :)