Faces – etnofestivaali
Nyt ajattelin kirjoittaa teille ihan superista festarista.
Ensinnäkin, mua surettaa että oon osallistunut kyseisiin juhliin vain kerran. Toiseksi surettaa ihan mielettömästi, että tänä kesänä festivaali järjestetään viimeisen kerran.
Faces on Raaseporissa järjestettävä etnofestivaali, joka on perustettu vuonna 1998 juhlimaan monikulttuurisuutta, vähän valistamisen hengessä, kertomaan suomalaisille muista kulttuureista ja kansoista musiikin muodossa. Nyt festivaali on tullut kuulemma tiensä päähän, koska sen ajatus ei ole enää yhtä ajankohtainen nykyisessä tapahtumamuodossaan bileinä jotka on jo monta vuotta järjestetty metsässä.
Ymmärrän ajatuksen sinänsä, koska kesällä vuonna 2011 jolloin itse olin paikalla kolme päivää, tapahtuma oli kuin jokin pienimuotoinen hippikylä, täynnä sateenkaaren väreihin pukeutuneita rastapäitä. Enkä tosiaan itsekään usko että tälläisille ihmisille täytyy kauheasti monikulttuurisuudesta saarnata.
Silti harmittaa.
Me yövyttiin teltassa ja käytiin katsomassa milloin mitäkin upeita esityksiä pienillä metsiin ja meren rannalle rakennetuilla lavoilla. Kun ilta hämärtyi, tiedossa oli uskomaton tuliesitys joka sisälsi muunmoassa tulennielentää rumpujen säestyksellä. Leirintäalueella oli myös kunnon jammailut afrikkalaisten rumpalien toimesta. Jokainen ilta päättyi katetun tanssilavan sisällä tapahtuneisiin tansseihin, jossa soi ihan uskomattoman hyvää musiikkia, siis niin hyvää että siinä ei voinut tehdä muuta kuin tanssia villisti, vaikka ei oltu minkään päihteen vaikutuksen alaisena. Muistan että meidän tanssiseuraan liittyi myös isoksi sieneksi pukeutunut tanssija, joka pyöri asussaan niin paljon ympäri ja ympäri etten ymmärrä miten se ei kaatunut kertaakaan.
Ihmiset tanssivat oikeasti vapautuneesti ja koko sielullaan, monet paljain jaloin.
Luulisi että tapahtuma olisi jotenkin pilven ja muiden huumeiden höyryinen, mutta mulle jäi se kuva ettei todellakaan ollut. En nähnyt ketään silmät puolitangossa. Enemmänkin paikalla oli lapsiperheitä.
Tunnelmaa paikan päältä on vaikeaa kuvata. Tuntui kuin olisi asunut jossain kuplassa ne päivät. Teki mieli maalata koko kroppa kasvomaaleilla ja pukeutua pelkästään värikkäisiin kankaisiin. Aamuisin pystyi mennä peseytymään suoraan mereen.
Monet teistä onkin saattaneet törmätä tähän suloiseen folkbändiin, Hermanni Turkkiin, joka soittelee ahkerasti ainakin Helsingin kaduilla. Facesissa järjestetään aina myös katusoittokilpailu, jossa paikan päällä oleva yleisö saa äänestää parhaan festarialueella soittelevan bändin esiintymään lavalle viimeisenä iltana.
Näissä videoissa näkyy aika hyvin menoa paikan päällä. Festareilla vieraili myös Pekka Haavisto ja Martti Ahtisaari, ehkä ainoat poliitikot joita voin sanoa rakastavani.
Googletin nyt tietoa viimeisestä Faces-festarista, ja meinasin alkaa kiljumaan kun tajusin että ne järjestetään tällä kertaa Raaseporin linnan raunioilla! Siis se alue on ihan uskomaton! Tiedossa on muutenkin normaalia isommat juhlat ja festari nimetään ”viimeiseksi valssiksi”, The Last Walz. Nyyh. Mun on niin pakko päästä reivaamaan paikalle koko siksi ajaksi, 9-8.2014!
Tää on sellainen postaus jonka toivoisin tosi monen näkevän. Mä arvostan tota festaria niin syvästi. Menkää, tai siis tulkaa ihmeessä kaikki reivejä rakastavat hipit tai vähän edes hippimieliset paikalle joraamaan, viimeistä kertaa, tälläisiä bileitä ei Suomessa usein näe!