Kaunis kirjoitus

Suosittelen teille nyt kaunista blogitekstiä. Tekstin on kirjoittanut minun ikäiseni Kaija, joka opiskeli samana vuonna kanssani Karjaan kansanopistossa 2010-2011. Teksti kertoo hänen valinnoistaan viimeaikaisessa elämässään. Teksti on ihan hirveän kauniisti kirjoitettu. Parikymppisen elämä on juuri tätä, valintoja joka suuntaan. Ja kun sydänkin haluaisi johdattaa ihan joka suuntaan, minkä niistä suunnista osaa valita? Teksti on ihan poikkeuksellisen kaunis ja syvä sukellus ikäiseni ajatuksiin. 

Toivon että osaatte ruotsia, koska tekstiä on vaikeaa olla suomentamatta tönkösti.

Omiin korviin kuulostaa ensin hurjalta että toinen on ollut neljänä peräkkäisenä vuonna eri koulutuksissa, mutta toisaalta ymmärrän häntä. Minäkin pelkään tasaista oravanpyörää, sitä putkea että nyt opiskelen tätä ja sitten teen tätä työtä , menen naimisiin ja saan lapsia ja koskaan ei tapahdu mitään muuta sen kummempaa. Olen siinä mielessä onnekas että tiedän tasan tarkkaan mitä haluan elämältäni. Mutta minäkään en halua mennä sitä tasaista ja varmaa polkua. En halua tyytyä, olla se joka hyväksyy ihan ok:n tilanteen, vaan vaadin parempaa.

Ja olen tasan samanlainen haaveilija jolla on täysin epäloogiset syyt rakastua ihmisiin ja paikkoihin. 

 

””Jag åkte på inträdesprov till musiklinjen på Skeppsholmens folkhögskola. Skolan låg på en grönskande holme i hjärtat av Stockholm. Det fanns också en båtbyggarlinje på skolan och hela byggnaden doftade tjära!”

 

Tässä oli hänen päätöksensä lähteä Tukholmaan. Hahhaa. Minä ymmärrän niin täysin.