Kaunis kotini
Rakastan Suomea ja Tanskaa ihan yhtä paljon omalla tavallaan. En tule koskaan muuttumaan suomalaisesta tanskalaiseksi, vaikka maa kiehtookin mua ihan loputtomasti ja monet asiat siellä tehdään enemmän mulle sopivalla tavalla. Maiden eroa voisi verrata vaikka niin että Suomi on kuin äiti, tuttu ja turvallinen, Tanska taas villi rakastaja joka vie seikkailuihin. Ei niiden suhdetta voi vertailla kun haluaa molemmat.
Suomi on ollut lämmin ja syleilevä. Kun on yli kaksi kuukautta rämpinyt sillä epämukavuussuolla ja tutustunut kymmeniin uusiin ihmisiin, on ihanaa välillä vaan olla yrittämättä mitään ja kaikki hyväksyy.
Luonto on vaan niin uskomattoman kaunis, kaupasta saa täydellistä luonnonjogurttia ja skyriä, äiti oli tehnyt litroittain omenamehua pihamme omenista. Nukuin kolmevuotiaan veljenpojan vieressä joka aloitti taukoamattoman puhetulvan joka aamu kello seitsemän. Turku on täynnä mahtavia ihmisiä ja edelleen Suomen paras kaupunki.
Itse matkustaminen pisteestä A pisteeseen B on aina ihan yhtä perseestä, en koskaan tule tykkäämään lentokentistä tai lentokoneista. Helkkarin ihmispaljous, kiire, unettomuus ja kylmä tunnelma. Onneksi matkustuspäiviä ei ole montaa vuotta kohden. Huomisen saan viettää Kööpenhaminassa, joten eiköhän lentokentät unohdu aika äkkiä Nørrebron kaduilla.
Miljoonan halauksen jälkeen on taas melkoisen hyvä tunne jatkaa kohti uusia haasteita.
Ps. Ihan muistutuksena:
