Keep on working

Oh what a day

I take it easy today

But you’re the one I miss

And I keep on working

I can feel it in the breeze

Don’t know why it’s a disease

It’s all too much for me

But I keep on working

Saksa oli maailman kaunein. Ainakin Halle jossa asuin ystävän luona. Vierailin tosiaan myös päivän verran Berliinissä ja Leipzigissä, mutta Halle vei eniten sydämen. +10, kevätaurinko ja vihreät nurmikot, halpa ruoka ja viini, joessa uivat majavat. Rakastuin koko paikan fiilikseen, maailman iloisimpiin ja lämpimiin ihmisiin ja vanhoihin rakennuksiin ja mukulakivikatuihin. Sitä on oikeastaan aika vaikeaa kuvailla edes kuvilla. Jotkut asiat on sellaisia että ne tajuaa vain kokemalla ne itse. Jos kaupunki on noin jumalattoman ihana tammikuussa, mitä se onkaan kesällä?

Kävimpä vaatimattomasti sanottuna muistuttamassa itselleni miten kaunis paikka maailma on, ja miten se antaa kaiken mitä tarvitsee.

Pahinta oli jättää rakas ystävä taas toiseen maahan. 

Nyt olen taas keskellä arkea, kiirettä ja lumikinoksia. Musta alkaa tuntua, että teen jo henkisesti lähtöä Turusta vaikka siihen tulee menemään vielä paljon aikaa. Tuntuu että tää kaupunki on antanut mulle jo sen mikä sen pitää antaa. Pysyn täällä onnellisena mutta kun maailma on vaan auki joka ikiseen suuntaan, ei malttaisi olla paikallaan.