Kesä seilaa ohi

Tämä kesä tuntuu erilaiselta kuin pari aikaisempaa. Minä olen erilainen. Suomen kesä on kauneinta maailmassa, ja siihen yksi suuri osasyy on tietenkin sen lyhyys ja nopeus. Ei mitään aikomusta pysyä paikoillaan, tuntuu että nyt se jo vilkuttelee ohi mennessään.

Harjoitteluni AEROssa päättyi. En olisi ikinä uskonut hakuvaiheessa että saisin näin hyvän harjoittelupaikan. Olen jo pari vuotta sanonut että unelmieni työ on sellainen, jossa olen kauniissa paikassa ja käsittelen kauniita tavaroita. Tämä työpaikka osuisi kuvaukseen sataprosenttisesti. Korkeassa ja kauniissa liikkeessä tepastelu ja mukaville ihmisille juttelu oli täysin minun juttuni. Kun joskus kävisikin niin hyvä munkki että saisin kutsua itseäni oikeaksi työntekijäksi tälläisessa paikassa.

Parasta on se, miten tajusin taas olevani täysin oikealla alalla. On aika onnekasta löytää ihan oma juttunsa. Tuntui ihanalta tehdä töitä samalla alalla olevien ihmisten kanssa jotka ajattelivat kaikesta samoin kuin minä. 

Vikana päivänä söimme tuoretta kanelipullaa, keitimme kahvia ja kikatimme. 

Juhannus ei mennyt suunnitelmien mukaan, mutta eihän se koskaan mene. Piti rellestää aamuun asti, juosta alasti ympäri mökkikylää ja istua laiturilla toppatakit päällä, mutta istuimme sisällä kertoen seksitarinoita ja yhdeltä porukka oli jo täysin valmis nukkumaan. Ei siinäkään mitään vikaa!

Jännää nähdä mitä tuleva syksy pitää sisällään. Juuri nyt tuntuu ihan hurjalta lähteä. Ja haikealta ajatella että kesä päättyy niin äkkiä. Tämä ei sitten ole valitusta, vaan ääneen pohtimista. 

 

Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt 

hajoaa se maahan multaan

Näät sen silti kukkana aina

muistot on kalleinta kultaa

 

Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt 

lähti se muualle matkaan

vielä se tulee mennäkseen jälleen

lähemmäs kuin aavistatkaan

 

Jenni Vartiainen ei ole suurin suosikkini, mutta tän laulun sanat ja sanoma iskee syvälle.