Minä rakastan Olavi Uusivirtaa.

Se on meinaan semmonen juttu se.

Mää oon niin fanityttö just nyt.

Keikka oli ihan mielettömän hyvä! Vaikka niitä vanhoja biisejä ei paljon kuulunutkaan, esiintyminen oli niin laadukasta että niillä biiseillä ei loppujen lopuksi ollut niin kamalasti väliä. Olavi muunmuassa crowdsurffasi meidän ylitse ja tanssi valssia yleisöstä löytyneen juuri kihloihin menneen naisen kanssa. Tokana biisinä tullut On niin helppoo olla onnellinen sai mun kyynelkanavat aukeamaan, mä en vaan kertakaikkiaan voi olla itkemättä jos kuulen lempibiisejäni livenä 😀 Jos teillä on vaan tilaisuus päästä herran keikalle, MENKÄÄ! Ette tuu katumaan.

Oon kuunnellut Olavia tosiaan ala-asteelta saakka, joten oli hieman absurdi fiilis nähdä se yhtäkkiä siinä edessä. Olaviin liittyy niin loputtomasti esimerkiksi mun teini-iän muistoja! Olavin lauluääni on jollain tavalla sellainen ihanan pehmeä, tykkään siitä samasta syystä kuin tykkään Pariisin kevään laulajan Arto Tuunelan äänestä. 

Ja sitten kun se on tuossa noin vieressä seisomassa, eihän siinä tietenkään mitään järkevää osaa sanoa. En oikein edes tiedä miten päädyin yhteiskuvaan mutta siinä se tilanne oli vaan yhtäkkiä. Osasin jopa hihittää ja poseerata sen vieressä. Toisaalta oon ihan onnellinen etten edes yrittänyt siinä hiprakassa alkaa selittää mitään shiiiishmärakastansuaaa. Olishan sitä keikkaakin voinut vaikka kehua. Mutta mikäs siinä, Olavi näytti muuten niin naantalin auringolta että ei tosikaan!

Ja tässäpä on hyvä biisi, kuunnelkaa!

….. ja jos yhden groupiekommentin voin kaiken musiikillisen arvostuksen väliin heittää niin perhana että me oltais komea pari :D