Oodi muumeille

 

Täällä on varmasti käynyt selväksi, miten paljon rakastan muumeja. En keksisi mitään parempaa luettavaa kuumiin kesäpäiviin. Rakastan varsinkin viisasta Nuuskamuikkusta ja Homssua, joka kyseenalaistaa kaiken ja pohtii asioita hämmentävän syvällisesti.

 

”Muumipappa kääntyi perheeseensä päin ja sanoi:

– Minusta tuntuu, että me selviämme. 

– Tietenkin me selviämme, vastasi Muumimamma. Minä istun tässä odottamassa uutta kotiamme. Vain lurjuksille käy huonosti.

– Älä sano niin, puuskahti Homssu, minä tunnen lurjuksia, jotka eivät koskaan joudu vaaraan. 

– Miten ikävää niillä raukoilla mahtaakaan olla, sanoi Muumipeikko ihmeissään.”

 

Välillä, tai siis kokoajan, hahmoille saa myös nauraa ääneen.

 

”- Onko hauskaa olla yltä päältä karvainen? kysyi Mymmelin tytär. 

– Hyvin hauskaa, vastasi Niiskuneiti tyytyväisenä. Miska, oletko sinä karvainen? 

Miska ei vastannut.

– Miskan pitäisi olla karvainen, sanoi mymmelin tytär ja alkoi vääntää itselleen nutturaa. 

– Tai täynnä pientä kiharaa, lisäsi Niiskuneiti.

Äkkiä Miska polki jalkaansa.

– Te senkin karvaturriaiset! Hän huusi kylpien kyynelissä. Te olette tietävinänne kaiken!”