Oopperan kummitus
Jostain tuli mieleen, että minä muuten rakastan tätä musikaalia. Olen nähnyt elämässäni kymmeniä näytelmiä ja musikaaleja, ja nautin live-esityksistä kyllä jokaisella kerralla, mutta mikään ei ole sekoittanut päätäni niinkuin Oopperan kummitus. Olen nähnyt musikaalin Lontoossa kaksi kertaa.
Ekalla kerralla menin täysin sekaisin. Muistan kun tultiin ulos teatterista ja mun oli vaikeaa astua takaisin moderniin maailmaan 1800-luvun Pariisista. Mietin että missä mä olen ja miten täällä ihmiset vaan jatkaa normaalia elämäänsä kun tuolla sisällä teatterissa tapahtui juuri sitä mitä tapahtui? Makasin yölläkin vielä valveilla ties miten pitkään, en saanut millään unta, veri oli täynnä adrenaliinia. 😀 Jos jollain tavalla voisin nollata aivoni tämän esityksen osalta ja kokea saman kokemuksen uudelleen, tekisin sen mielelläni.
Toisella kerralla mua vaan itketti, miten ihanaa on että ihmiskunta on saanut aikaiseksi jotain niin upeaa kulttuuria kuin mitä se esitys on.
Tietenkin broadwaylla kaikki musikaalit on huipputasoa huippunäyttelijöillä, mutta mun mielestä mikään ei ole vastaavalla tavalla niin synkän karismaattinen, pysäyttävä ja koskettava kuin tämä. Penkissä istuu ihan liimattuna. Onhan koko tarinan lähtökohta jo mielenkiintoinen, ajatus Oopperan rakenteissa elävästä kummituksesta on jo itsessään sillä lailla karmivan kiehtova. Ja kun siihen lisää rakkaustarinan ja mielettömän musiikin… Huhhuh.
Itse näin musikaalin Her Majesty’s Theatressa jossa alkuperäisnäytös esitettiin ekan kerran vuonna 1986. Siitä lähtien se on pyörinyt siellä tauotta, mikä on musta jo itsessään aika päätöntä, että musikaali voi pyöriä niin kauan. Esityksiä on viikon jokaisena päivänä ja ne ovat lähes aina loppuunmyytyjä.
Kummituksen osa on ehkä maailman haastavin musikaalinäyttelijän rooli, ja osaan etsitään näyttelijöitä vuosikausien prosesseilla. Yksi näyttelijä on roolissaan yleensä noin kaksi vuotta kerrallaan. En voi mitenkään käsittää miten joku voi vetää lähes joka ilta sellaista roolia missä pelkästään täydellinen laulutaito ei riitä vaan samalla pitää myös näytellä!
Tässä on yksi näyte muutaman kauden kummituksena esiintyneen John Owen-Jonesin laulutaidoista. Näin hänet toisessa näkemässäni esityksessä. Eikö ookkin mielettömän ihana? :) tuo biisi on musikaalissa kohdassa, jossa kummitus viettelee ja tavallaan hypnotisoi naispääosan, Christinen laulullaan.
Close your eyes and surrender to your darkest dreams
Purge your thoughts of the life you knew before
Close your eyes, let your spirit start to soar
And you’ll live as you’ve never lived before
Musikaalista tehtyä Hollywood-leffaa en voi sietää, ihan jo siksi koska en siedä Gerard Butleria. Kummituksen pitäis ehdottomasti olla joku laulutaitoinen tyyppi ja koko sen hahmon hieno karisma ja vaikuttavuus tuhottiin tekorusketuksella ja lihaksilla… Koko idea on siinä että hahmo kompensoi pelottavaa ulkonäköään laulullaan, ja elokuvassa asia on päinvastoin.
Ihan oikeasti. Mikä kummitus tuo nyt sitten on? Lähinnä joku Fabio maski naamassa…. :D
Tämä musikaaliversio sitten taas, oh. Mikä tyylikkyys.
Että suosittelen ihan jokaiselle tähän musikaaliin poikkeamista jos olette Lontoossa tai vaikka New Yorkissa käymässä! Ihan varma en ole missä muualla se pyörii just nyt mutta varsinkin tuo Lontoon melko pienen teatterin tunnelma on ihan omaa luokkaansa :) Liput oli muistaakseni jotain 30-80 puntaa istumapaikasta riippuen, ihan ylimmille paikoille ei kannata mennä koska teatteri on sen verran vanha että ne halvimmat paikat on joskus oikeasti rakennettu köyhimpiä ihmisiä varten, sieltä näkee lähinnä näyttelijöiden päät. :D Itse ainakin jätän mielelläni shoppaamisen välistä jos rahat on mahdollista käyttää tälläiseen kulttuurin tukemiseen.
Täähän tulee syksyllä myös Suomeen, mutta toistaiseksi en uskaltaisi sitä suositella, varsinkin jos biisit on suomeksi, ajatuskin saa suoraan sanottuna aikaan inhonväreitä…
And in this labyrinth
where night is blind
the Phantom of the Opera is there,
inside your mind
vs.
Tässä labyrintissä
Missä yö on sokea
Oopperan kummitus
On sisällä mielessäsi
:DD Okei joo. Voihan se toisaalta olla ihan toimivakin ! Mene ja tiedä. Itse olen jo päättänyt että haluan ainakin vielä kerran elämässäni kokea musikaalin Lontoossa, pitää katsoa milloin sinne ehtisi seuraavan kerran. Menkää tekin! Kokemus on sellainen, mitä ei voi unohtaa.
https://www.youtube.com/watch?v=8q1vPHvJ-Aw&list=PLBF72E556D298AA95&index=6
Tässä vielä tämä alkuperäisen castin esitys nimikkobiisistä. En ennen ekaa musikaalin näkemiskertaa ollut kuullut edes tätä biisiä, mikä varmasti auttoi siihen päänräjähdysfiilikseen, niin upea tämä on :D Huhhuh varsinkin noi kummituksen osuudet.