Kirjoitan nyt vielä vähän mietteitäni Paperi T:n musiikista kun en tuossa aiemmin sitä kovin syvästi arvioinut.  Levy aukesi vasta parin kuuntelukerran jälkeen ja nyt tuntuu että se kuulostaa jokaisen kuuntelun jälkeen paremmalta. Olen aika tottunut kuuntelemaan musiikkia fiilispohjalta ja keskittymään melodiaan ja muihin soundeihin sanojen sijaan. Malarian pelko on kuitenkin sellainen levy, jossa täytyy nimenomaan keskittyä jokaiseen säkeeseen ja sanaan jotta sen mahtavuus aukeaa. Mielellään omissa oloissaan, ilman taustahälinää. Musta alkoi tuntumaan jopa siltä etten voi menettää keskittymistä sekunniksikaan ettei vaan mikään hyvä riimi jää kuulematta.

Sä tiedät et mä oon hyvin huono kuuntelee toiveit

Siks sori jos mä oon liian avoin

Mut räpis on vaan liikaa sanoi

Ei se mitä sanoo vaan se jota jättää sanomatta

Jokainen säe kuin pakomatka

En ole koskaan törmännyt vastaavaan räppiin ja voisin antaa sille nimityksen taiderap. Sellainen kulturelli rap 😀 Mikä johtuu ihan artistin omasta tyylistä (pelkästään mustia , yksinkertaisia vaatteita + pitkät hiukset, ei mikään perus hupparipää, ja se punaviinipullo lavalla..) , sivistyssanoista ja kirjailijaviittauksista. Levy on silti synkkä, ja tarpeeksi aggressiivinen ettei se mene myöskään lässytykseksi.

Henkka osaa käyttää suomen kieltä niin uskomattoman taitavasti, että tää rap tuntuu runoudelta.

(Kuva)

Täst levystä ei ehkä tullu sellasta ku halusit

Sä voit syyttää siit joko mua tai sit omaa huonoo makuusi

Ihan sama mitä mä lauon

En tee mitään vitun levyjä vaan sanoilla mustan aukon

Että melkosen mieletöntä, että näin lahjakkaita ja omaa polkuaan kulkevia taiteilijoita vaan joskus pulpahtaa jostain.  Ihailen aina taitoa löytää oma tiensä ja tyylinsä muiden kopioinnin sijaan, että osaa ajatella kaiken aiemmin tehdyn ulkopuolelle, näin totaalisesti ja laajasti. 

Rakastin grouperia, vihasin Rugeria

Sen silmis mä olin vaan tyhjänpäivänen huutelija

Ja muutenki ja, puheetki puuteria

Etitsä kuuntelijaa vai haluutsä suutelijaa?

Joten, menkääs ja kuunnelkaa levy. Ajatuksella, yksin, vaikka punaviinilasi kädessä. 😀 Herättää paljon, paljon ajatuksia. 

Ja vaik ne sanat ei ikinä tulisi takasi

Nii battleräppärinki on oltava joskus alasti

Mä haluun näyttää sulle paskan kaikki sävyt

Ja nähdä tunnistaksä rinnassas nää samat säryt