En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun tällä viikolla on niin paljon tekemistä ja ohjelmaa, ja mulla on viikonlopun jäljiltä jo valmiiksi jumalaton univaje. Jaksan vaan sillä ajatuksella, ettei tän viikon jälkeen tarvitse olla ainakaan koulussa.

Tänään mulla on iltapäivä koulua + työvuoro. Huomenna mulla on koulua + työvuoro. Silti mun pitäisi saada keskiviikoksi valmiiksi esitelmä mun kuvitteellisesta yrityksestä. Esitelmät on aamupäivällä, iltapäivällä on työkokous + työvuoro. Torstaina on heti aamusta tapaaminen pomon kanssa ja iltapäivä koulua. Perjantaina pitää olla aamulla koululla + illalla on työvuoro. Ja perjantaiksi mun pitää tosiaan saada vielä kirjoitetuksi parin sivun raportti aiheena työlait. 

MORJENSTAA.

En olis halunnutkaan nukkua tai omistaa omaa elämää.

Ja koska mulla ei ole täällä noin koskaan kuvia itsestäni, tässä olis nyt rivi kuvia viime päivien ja viikkojen kampauskokeiluista.

Puoliponnari on tällä hetkellä ehdoton lemppari! Se päässä näyttää niin sopivasti hippivaimolta. 

Se on ihan mukavaa miten elämä välillä muistuttaa mokien muodossa siitä, ettei kukaan ole täydellinen. Että varmasti tajuaa luonteensa kaikki piirteet ja osat jotka kaipaa vielä muokkaamista. Ettei aseta itseään liian korkealle tasolle. Että muistaa olla nöyrä myös muiden ihmisten sekoiluja kohtaan.

Ja tottahan se on, että mokat on ainoa tapa liikkua eteenpäin ihmisenä. Menestyminen on kiitos hyvästä toiminnasta, mutta vaan kunnon virheet kasvattaa ja vie eteenpäin. Niitä vaan täytyy välillä tulla vastaan.

Kyllä tämä tästä vielä hymyksi muuttuu!