Kävin tänään Tove Janssonin juhlanäyttelyssä Ateneumissa.

Muumit on aina olleet mulle hyvin rakkaita (kavereitteni mukaan kuuluisin itsekin muumilaaksoon) ja tämä näyttely oli hyvä tilaisuus nähdä Toven taidetta kaikilta aikakausilta. Voin suositella näyttelyä kyllä ihan kaikille!

Joukossa oli hyvin eri tyylisiä maalauksia, jotkut niistä kosketti mua ihan erityisen syvästi. Esimerkiksi hyvin pieni akvarelli, jossa oli kuvattuna yksinkertainen pieni saari merellä oli niin käsittämättömän minimalistisen kaunis, että tuijotin sitä varmaan 10 minuuttia. Tove on maalannut todella paljon ihan perinteistä esittävää taidetta, mutta abstraktimmat työt oli eniten mun mieleen.Värinkäyttö oli ihanan vahvaa ja ronskia.

Jostain syystä rakastuin myös täysin Toven rakentamaan pienoismalliin muumien uimahuoneesta.

Portaikkoon oli myös ihanasti heijastettu liikkuvaa kuvaa Tovesta, joka tanssii ja hyppii hullun lailla niityllä paksu valkoinen villapaita päällään. Siis niin mun sielunkumppani! Meissä on jotain niin samaa. Siinä on toinen nainen jonka voin Patti Smithin ohella nimetä mun esikuvakseni.