Morjensta päivää. 

Mulla on hyvä fiilis! Työharjoittelupaikan saaminen stressaa ja väsyttää, tuntuu että en jaksaisi kuulla enää yhtäkään eitä, mutta toivo elää. Tilanne ei ole vielä mahdoton. Samoin yksi toinen koulun itsenäinen työ pitäisi hoitaa, mutta en jaksaisi tehdä mitään sen eteen, vaikka se olisi mun tulevaisuuden kannalta tosi hyödyllinen juttu. Vähän hassua joskus miten intohimoinen osaakaan olla alaansa kohtaan, mutta jos joku tulee sanomaan että tee näin ja näin tähän päivään mennessä, tulee sellainen että ENKÄ TEE!! 😀 Työpaikalla asia olis tietty eri, mutta koulu systeeminä aiheuttaa mulle just tällä hetkellä kapinafiiliksiä.

Koulun penkillä istuminen maistuu siis just nyt aika puulta, mutta onneksi sitä ei ole enää paljon jäljellä, vain reilu kuukausi.

Aika hauskaa, että just kun olen miettinyt ja unelmoinut tota omaa design-kahvilaa, yksi luokkalainen alkaa selittämään innoissaan miten haluaisi myös perustaa sellaisen. Nyt me mietitään että tehtäis yhteinen opinnäytetyö siitä kahvilasta, että periaatteessa perustettaisiin se yritys niin pitkälle kuin mahdollista! Maailman siisteintä 🙂 

Herranjestas tää mies on siisti. En oo koskaan kuullut tollaista lauluääntä miehellä, upea!

Ja mun on myös pakko linkittää tää somessa hullun lailla kiertänyt video, IIH. Siis en ymmärrä miten toi onkaan niin suloinen, luulis että toi olis lähinnä ällöttävää rakkaushömpötystä mut ei , tulee vain sellainen että VOI IHANAT TUI TUI!! Ja ajattelin myös heti että tulikohan noista kaikista pareja kun näyttää nauttivan tosta niin kovasti 😀 Millon minä saan ilmottaututa tollaiseen videoon?!

Naistenpäivä ei herättänyt mussa oikein mitään isompia tunteita, ajattelin että jaahas, yhtä yhdentekevää kuin päivä joka on pyhitetty vaikka lapsille tai vanhuksille. Siltä se tuntuu täällä Suomessa. Sitten tajusin että päivän neutraalius kertoo vaan jostain tosi hyvästä. Ettei päivän juhlinnassa ole ollenkaan huonoja viboja tai poikkisäröjä. Jos se päivä olisi joku väri, se olisi luultavasti neutraali beige. Suomessa naiseuteen ei siis juurikaan liity enää taistelua tai verenvuodatusta (paitsi kerran kuussa hehehhe). 

Mitä ajattelen sitten siitä että olen nainen? Sitä vain, että musta on ollut aina hyvä ja luonnollinen asia olla nainen. Ainoa tilanne jossa olen toivonut olevani mies, on ollut kotiin yksin baarista kävely. Miehet voidaan aina ryöstää, mutta naisille voi aina käydä paljon pahemmin. Se on ainoa juttu mistä olen katkera miehille, ne voi matkustaa vaikka yksin maailman ympäri ja pahinta mitä pimeällä kujalla voi käydä on just ehkä se luottokortin pölliminen tai okei, myös hakkaaminen. Onneksi tätä asiaa ei tarvitse kovin usein miettiä.

Löysin naistenpäivä-teemaisen videon youtubesta, ja siinä tytöt hehkuttivat miten ihanaa on, kun voi olla avoimesti herkkä. Sitähän minä kyllä olen, mutta mulle tuli tuon takia lähinnä vähän paha mieli miesten puolesta. En haluaisi että puhutaan ton asian olevan naisten etuoikeus, koska kyllä myös miehet voi hemmetti soikoon itkeä silloin kun huvittaa! Jos ikinä kasvatan poikalapsen, en varmasti koskaan kiellä häntä itkemästä jos itkettää.

En toisaalta pidä itseäni kovin naisellisena naisena, mutta sitten toisaalta kyllä olen juuri niin paljon nainen kuin vaan mahdollista. En siis pidä pinkistä tai röyhelöistä enkä kovin usein edes hameista, enkä mieti ulkonäköäni muutenkaan kauhealla intensiteetillä. En omista kovin montaa huulipunaa enkä kynsilakkaa, enkä merkkilaukkuja tai kenkiä. Mutta olen silti hyvin selkeästi nainen. Sitä on aika vaikeaa selittää. Tykkään tästä asemasta ja roolistani. Olen ylpeä että saan kulkea joka päivä kadulla naisena. Vaikka asiat ei todellakaan ole näin vielä kaikille naisille maailmassa, uskon vakaasti että tää maailma menee hitaasti mutta varmasti tasa-arvoa kohti, muunmoassa tyttölasten koulutuksen avulla.

Toivoisin koko sydämestäni että kaikilla tytöillä olisi asiat niin kuin mulla, joka olen itse saanut aina päättää elämästäni ja kehostani. 

Sillä kun oikeasti miettii, eihän noi miehet mitään ole ilman meitä.

🙂