Hei kaverit. Mulla on nyt hetki aikaa purkaa tänne viikon ajatuksia. Sonera meinaan päätti alkaa temppuilemaan sen verran että mulla ei ole nyt kotona internetiä, enkä tiedä koska tulee olemaankaan. Ne nimittäin myy liikkeissään määräaikaisiin sopimuksiin nettitikkuja, jotka ei tue uusimpia Macin käyttöjärjestelmiä, eikä osaa neuvoa asiaa mitenkään, löysin ton tiedon itse googlettamalla. Lisäksi mun viimeisimmässä laskussa niiltä on kirjattu että oon soittanut ”palvelupuheluita” 30 euron edestä, vaikka olen käynyt vaan kaksi kertaa pesutuvassa missä kertamaksu on 2,50. Mun mielestä puhelinoperaattorit on kaikki ihan täysiä mafioita.
Mutta unohdetaan se nyt hetkeksi. Huomenna pääsen Saksaan seikkailemaan kolmeksi päiväksi! Tää ulkomaanpyrähdys tuli just oikeeseen väliin, alan olla niin täynnä Suomea. Elän ja hengitän matkustamisesta vaikka tää synkkä maa on aina mun kotini mihin palaan. Suomi on vähän niinkuin joku perheenjäsen, niin ärsyttävä paskiainen välillä, mutta kuitenkin niin rakas ja sellainen mistä ei halua luopua. Kun ne hyvät puolet voittaa kuitenkin ne huonot.
Olen edelleen rauhallinen ja onnellinen, vaikka aurinkoa ei näy missään. Olen luottavainen vaikka en tiedä kovin pitkälle mitä elämässäni tulee tapahtumaan. Järjetön paniikki ja stressaus on kadonnut. Mangomalenia kirjoittava Roosa puhui viime viikolla siitä miten viime vuoden aikana sillä oli jokin vaan naksahtanut päässä ja onnellisuus oli tullut kaiken pahan tilalle.
”Lopputulos kuitenkin oli, että jotenkin vain hellitin ja helpotuin. Aluksi pidin sitä vahinkona ja olin varma, että kevyt olo katoaa. Mutta nyt vuoden jälkeen uskallan sanoa, että minulla on kaikki juuri kuten kuuluukin.”
Mulle taisi käydä aika pitkälle samalla lailla.
Kun näkee itse maailman valoisana ja avoimena, ympärillä olevat synkät ihmiset kuluttavat. Se on ollut tämän viikon huono puoli. Autan tottakai läheisiä ihmisiä jos niillä on ongelmia ja joku hätänä, olen silloin tukena. Mutta en jaksa mitenkään kuunnella päivästä toiseen jatkuvaa valitusta ja negatiivisuutta. Itse lakkasin aikoja sitten keskittymästä pieniin murheisiin enkä tajua miten muut eivät ymmärrä miten helppoa se on.
Yksi hyvä esimerkki on oma äitini, joka on ihan koko syksyn toistellut samaa nalkutuslitaniaa. ”Siis mä en vaan jaksa kun töitä on niin paljon ja kun mulla ei ole aikaa mihinkään ja töitä on liikaa ja mitään en kerkeä tekemään ja en edes lenkillä ehdi käymään ja koko viikon olin taas töissä ja väsyttää niin paljon ja mihinkään en ehdi.” Kun niille asioille voisi tehdä jotain ja lopettaa se valitus kuin seinään.
Ikävöin Tanskaa koska en kuullut kertaakaan kenenkään mussuttavan siitä miten kamalaa kun on kun sataa niinkun ja väsyttää siis. Ei sitä tarvitse siirtää muihin, voi pitää myös turpansa kiinni. Olen huomannut ihmisten olevan jopa ärsyyntyneitä mun hyväntuulisuudestani. Olenhan minäkin välillä väsynyt ja vihainen mutta silloin olen vaan hiljaa.
Kävin katsomassa IHANAN Walter Mittyn ihmeellinen elokuva- leffan ja nyt tuntuu siltä että mikään ei enään estä mua yhtään missään. Paitsi ehkä raha. Menkää ihmeessä katsomaan se leffa, leffateatterista poistuu väkisinkin hymy naamalla! Siitä saa myös sellaisen matkafiiliksen että laukut tekisi mieli pakata heti. Ja sen mieletön soundtrack! Se on pelastanut kaikki aamut tällä viikolla, biisit saa heti kaiken näyttämään paremmalta kun kävelee sateessa ja pimeässä kouluun. Tässä pari esimerkkiä:
http://www.youtube.com/watch?v=NucJk8TxyRg
Josella on niin maailman kaunein ja pehmein ääni, leffa muistutti mua tästä vuosien takaisesta suosikista. Voi sydän.
http://www.youtube.com/watch?v=9zdNdjF-htY
Ja mitäs tästä sanotte, kyllä vaan kummasti näyttää maailma erilaiselta kun tän kuulee! En oo koskaan ymmärtänyt Arcade Firea mutta tää on aivan ihana.
Että semmoista tällä kertaa 🙂 Anteeksi kun ei ole nyt mitään kuvia laittaa, en jaksa taas vaihteeksi siirtää niitä koneelle. // EDIT. On mulla yksi sittenkin laittaa!
Löysin tatuoinnin jonka voisin oikeasti ottaa. Oon ihaillut tota jo niin kauan, ainakin vuoden verran. Joka kerta kun nään sen huokaan ihastuksesta. Perhoset on aiheina liian kuluneita mutta yöperhoset ei! Toi olis vaan niin kaunis. Ottaisin sen ehkä kuitenkin vähän vaaleampana, ehkä pelkillä ääriviivoilla.
Hyvää yötä!
