Mietteitä vapaudesta
Niin. Välillä se iskee vasten kasvoja, että mulla ei ole syksyllä enää kivaa päiväkotia- tai siis ammattikorkeakoulua jossa voin viettää päivät. Asia ei hirvitä niin paljon kuin sen kuvittelin hirvittävän joskus ekana opiskeluvuonna. Nyt mietityttää vaan se että syksyllä on hankittava joku päivätyö. Välivuoden pidän ehdottomasti niinkuin aiemmin sanoinkin. Haluan miettiä rauhassa mitä teen seuraavaksi ilman liian hätiköityjä päätöksiä.
Jos jään Turkuun, oma yritys on ainoa vaihtoehto. Ja se onkin suurin unelmani ja ihanin skenaario missä voin nähdä itseni tulevaisuudessa. Siihen toisaalta haluaa panostaa sitten 100% ilman haikailua ulkomaille tai opiskelemaan. Ja siitä haikailusta en ole vielä 23-vuotiaana valmis luopumaan.
Milloinkohan siihen tunteeseen tottuu, ettei ole mitään hajua mitä elämällään tekisi? Mulla on toki paljonkin asioita mitä haluan. Mutta missä järjestyksessä teen ne? Onkohan mun elämä enää koskaan sellaista että tiedän suunnitelmat vuodeksi eteenpäin?
Niin. Aika todel-la upeaa toisaalta. Mä voin tehdä mitä vaan ainakin tietyn rahamäärän puitteissa.
Sopivasti muistetaan vain puolikas totuus siitä kuinka vapaita ollaankaan,
Olavi laulaa. Jos olis tän kesän tosiaankin vaan näin. Kattellaan elokuussa sitten uudelleen.
https://www.youtube.com/watch?v=0WwKbMrtXNI
Elikkä toisin sanoen… Minä elokuun alussa sitten, nuo ekat 10 sekuntia. Nähdään. 😀