Hyi entistä kotikaupunkiani, tätä hiljaista kylää, tätä mustaa talvea ja sukulaisiani joille mulla ei ole kellekään mitään sanottavaa.

Mua inhottaa.

En ole tuntenut oloani näin yksinäiseksi sitten kevään. 

Kaikki meni tosiaan ihan kivasti joulupäivän illalliseen saakka mutta en halua tänne sanoa siitä lisää yksityiskohtia. Minä en kestä riitatilanteita, en sitten sekuntiakaan. Tuntui vielä tänäänkin herätessä että sydän olisi palasina.

Yleensä musta on ihan kiva olla täällä porukoilla mutta yli viisi päivää on näköjään se raja että pää hajoaa. Yäk ihan oikeasti, tää paikka saa mut ihan eri ihmiseksi kuin mitä olen normaalisti.

Oksettaa.

Huomenna taidan lähteä kauas pois, eli Espooseen.

Tosiaan toi helvetin ilmakin, talvesta ei oikeasti ole mitään hyötyä kenellekään. Jumalauta. En pidä tälläisestä angstaamisesta mutta ei ole muutakaan vaihtoehtoa. 

Palataan paremmilla ilmoilla, kyllä tää tästä vielä kun pääsen Turkuun takaisin!

It ain’t easy, growin’ up in World War III

Never knowin’ what love could be

You’ll see, I don’t want love to destroy me

Like it has done my family

Can we work it out?

Can we be a family?

I promise I’ll be better

Mommy, I’ll do anything

In our family portrait 

We look pretty happy

Let’s play pretend that it comes naturally.