Musta tuntuu täysin absurdilta että nyt on torstai ja huomenna ei ole enää koulua. Ihan uskomatonta. Mietin jatkuvasti että millon pitikään laittaa herätys, aivot ei vaan tajua että saan oikeasti nukkua sen verran kuin haluan. Huomenna on vielä yksi työvuoro ja sitten lähden porukoille. Aion saunoa joka päivä, syödä suklaata niin paljon kuin ehdin ja nukkua 10 tuntia yössä. Ja koota ajatuksiani ties minkä asian suhteen.

Oon tässä miettinyt sitä miten hyvin oon asettunut Turkuun tässä kahden vuoden aikana mitä oon täällä asunut. Muistan miten alussa pelotti, olin aina asunut pienissä kylissä ja yhtäkkiä olin paikassa missä on tuhansia opiskelijoita. Tuntui niin ulkopuoliselta. Olin täysin kakara. Koulu oli niin pieni eikä siellä oikein ollut mitään opiskelijatapahtumia, ja olin aluksi surullinen ettei siellä tapaa oikeastaan muita kuin luokkalaisiaan. On se vieläkin vähän tylsää välillä, mutta nyt en enää jaksa välittää. Oon tullut ihan täysveriseksi Turkulaiseksi ja olo ei tunnu enää missään orvolta.

Oon saanut täältä kaiken sen mitä oon tarvinnut. Tää on ollut just se paikka missä oon kasvanut itsekseni. On tehnyt aika hyvää rakentaa elämä siihen suuntaan mihin haluaa ja olla vain ja ainoastaan niiden kanssa keiden kanssa on hyvä olla. 

Siksi mulla alkaakin jo hahmottua päässä seuraava suunnitelma, se mihin menen kun olen saanut täältä kaiken mahdollisen irti. En mä Turusta helpolla enkä lopullisesti varmaan koskaan lähde, mutta mun pitää nähdä vielä muitakin paikkoja. Niinkuin esimerkiksi tosiaan kaupunki G:n josta oon vihjaillut syksystä lähtien! 

En minä tiedä mitä tässä videossa tapahtuu. Mutta siinä on ruotsalaisia ja ne on ihania. Ja siinä on Göteborg joka on ihana. Flirttailen täältä kaukaa.

En osaa kuvata tätä viikkoa enää paremmin. En ole oikeastaan edes fyysisesti väsynyt, mutta oon henkisesti niin lomalla että mistään ei tule mitään. Se että lähdin tukholmaan ja jätin kotiavaimet keittiön pöydälle kuvaa ehkä aika hyvin, minä joka olen maailman neuroottisin siitä että avaimet on messissä. Nyt ne ei tulleet lähtiessä mieleenkään. 

Keskiviikkona oli tiimikokous jossa sain tietää tälläisen kivan jutun. On niin kiva saada jotain ekstrakiitosta työstä mitä on tehnyt jo pitkään. Mua vituttaa niin paljon ihmiset jotka on kyselleet heti ensimmäisenä että NOSIISSAITKORAHAATOSTA? Ööö. Olen töissä lapsia auttavassa järjestössä, ja raha oli viimeinen asia mikä tästä kunniasta tuli mieleen. 

Torstaina vietettiin luokkailtaa, syötiin Pub Niskan taivaallisia pizzoja eli plåtbrödejä, ja mentiin kerrankin vähän bailaamaan yhdessä. 

Nukuin kolme tuntia ja lähdin laivaan. Ruotsissa asuttiin isossa omakotitalossa jossa asui myös maailman pullein valkoinen kissa. Se vaan nosti mun kissakuumetta entisestään, hankkisin sellaisen heti jos tietäisin että mulla on varaa sen eläinlääkärimaksuihin. Nyyh.

Lauantaina kierrettiin Tukholman vintagekauppoja ja kirppiksiä, ilma oli vähän inhottava mutta ruotsalaiset hipsterit ihastutti. Mää niin sopisin sinne! Varsinkin Södermalmilla ja Kungsholmenilla on tosi kodikas fiilis. Ja on aina yhtä siistiä puhua paikallisten kanssa ruotsia.

Ylläoleva kuva on yksi insideläppä. Menin joskus mainitsemaan että mun unelmien miehellä on sinapin värinen villapaita 😀

Ja lopuksi…..

Sain tosiaan lamppuni valmiiksi. Lampun nimi on YDIN. 🙂 oon kyllä tyytyväinen lopputulokseen, tätä kelpaa esitellä ruotsissa! 

Ainiin ja unohtui vielä että kävin katsomassa myös uuden Hobitin, mikä oli parempi kuin ykkösosa. Siis onhan se ihan läppä miten noissa leffoissa ei ole mitään samaa kuin kirjassa, mutta kyllä ne silti haluaa nähdä. Tässä on soundtrackilta biisi johon ihastuin ihan täysin!