Näin innoissani odotan tulevaa työ- ja kouluviikkoa (ja mitä kuvittelen sen olevan):
Oikeasti. Nyyh. Mä tarvitsen loman. Haluan olla yksin glögimukini ja Sigur Rosin musiikin kanssa enkä puhua kenellekään 🙁 Mun piti tänä viikonloppuna tehdä aika paljon koulujuttuja, mutta en tehnyt mitään. Mun piti siirtää kuvia koneelle kännykästä, en tehnyt sitä.
En halua ees ajatella seuraavaa neljää päivää. Pitäis olla sosiaalinen. Hyi.
http://www.youtube.com/watch?v=BTtuleaXMP8
Sigur Ros on kyllä ihan täydellistä talvimusiikkia, kesällä sitä ei oikein malta kuunnella. Musiikki vie kyllä johonkin ihan toiseen maailmaan, päässään kuvittelee lumisia metsiä ja jäätiköitä ja myrskyjä.
Hakea kahden vuoden maisteritutkintoon Göteborgiin. Toi koulutusohjelma kuulostaa just siltä mikä mua on kiinnostanut koko mun opiskeluiden ajan.
” Efter avslutad utbildning kan du arbeta som exempelvis designer, designköpare, konstnärlig ledare, projektledare och produktutvecklare.”
Eli voisin tehdä töitä muotoilijana, sisäänostajana, taiteellisena johtajana, projektijohtajana tai tuotekehittelijänä. Meidän koulussa Turussa ei opeteta esimerkiksi markkinoinnista suurinpiirtein yhtään mitään. Toi koulu kuulostaa ihan täydelliseltä. Kun luin tota kuvausta, mun sydän alkoi hakkaamaan koska innostuin niin paljon ja oon hymyillyt tässä muutenkin koko päivän.
Ja Göteborg siksi, koska en halua Helsinkiin. Koska olen nuori ja voin tehdä mitä vaan. Ja koska Ruotsi.
🙂
Mun pitää vaan saada mun opiskelut täällä nätisti päätökseen, mutta tuon opiskelun aloittamista voi varmasti lykätä vuodella. Iih.
Oon koko syksyn vähän kypsytellyt ajatusta ruotsissa opiskelusta ja töiden tekemisestä, mutta nyt tuli se hetki että mua ei ainakaan pelota enää. Mua pelottaa jättää mun ihana asunto, tutut työ – ja opiskelukuviot ja ihmiset, mutta nyt tajusin viimein että se on viimeinen asia mitä tässä iässä kannattaa pelätä. Kyllähän Tanskassakin meinasi välillä iskeä paniikki että herranjumala olen yksin, herranjumala oon sekaisin kun lähdin tänne vaan yksin, herranjumala. Mutta sieltäkin löytyi niin nopeasti ihania ihmisiä tueksi että pelko hävisi täysin ja kaikki se hyvä korvasi sen pelon.
Ja joo, eihän se nyt varmaa ole että tuonne pääsee, mutta mulla on kuitenkin takana sen verran alan opiskelua ja töiden tekemistä että oon aika varma että oon just sellainen opiskelija mitä ne hakee.
