Mä en tiedä miksi toi kuvien koneelle siirtäminen tai ylipäätään niiden ottaminen on tällä hetkellä niin älyttömän vaikeaa. Tää blogi on kuitenkin ihan itseni iloksi tehty, joten en halua alkaa vääntämään postauksia väkisin, niin että se tuntuu pakkopullalta.
Ajattelin kuitenkin kertoa taas vähän miten menee.
Kaikki on kivasti. Syksy menee niin kamalaa vauhtia että en tykkää yhtään, miksi nää kauniit ajat on aina niin lyhyitä! Sais mun puolesta olla ainakin kolme kuukautta tämmöistä ihanaa ruskaa ja auringonpaistetta. Oon aika varma että lunta tulee pian. Yyhhh.
Oon innostunut tosiaan treenaamisesta entistä enemmän ja sen seurauksena oon kokoajan energinen ja hyvällä päällä. Oon myös kiinnittänyt huomiota syömiseen, se toimii hyvin niin kauan kun en mene porukoiden lihapatojen ääreen.
Lauantaina on Pariisin Kevään keikka! Oon nähnyt sen bändin jotain 5 kertaa livenä, ekaa Tavastian keikkaa ei ole toistaiseksi voittanut mikään mutta sitä bändiä on aina kiva nähdä livenä. Musiikki on niin ihanan onnellista. Tykkään Astronautti ja Meteoriitti – levyillä joka ikisestä biisistä ja Kaikki on satua – levylläkin melkein kaikista, uusimmalla taas en oikeastaan yhdestäkään mikä oli aikamoinen pettymys, mutta eiköhän niitä kestä livenä kuunnella. Odotus – biisiäkin pidän nyt jo aika söpönä.
Kaikkea kivaa tässä on muutenkin tiedossa. Tykkään tän hetkisestä elämästä niin paljon, että kokoajan pelottaa enemmän mitä sitten tapahtuu kun tää muuttuu, kun koulu loppuu. Huh.
Tää on yksi niistä Pariisin kevään biiseistä jotka on koskettaneet mua eniten. Tää biisi kuvaa täydellisesti surua.
