Näin tosiaan eilen yhtä parhaista kavereista ja käytiin katsomassa Kaapelitehtaan Design Market läpi. Mulla oli siellä kamera mukana mutta en jostain syystä innostunut kuvaamaan paljon mitään, paikka oli mulle ehkä pieni pettymys. Odotin paljon uusia ja nuoria suunnittelijoita, uutta designia mitä en ole koskaan aikaisemmin nähnyt, jotain sellaista erikoista mihin ei kaikkialla törmää. Paikka olikin sitten täynnä melkein pelkkää vaate – ja korusuunnittelua ja Dekot aina kannesta kanteen lukeneena tiesin varmaan 95% kaikista muotoilunimistä ja tuotteista jo ennestään. Ehkä Habitarella on sitten muotoiluopiskelijalle vähän enemmän annettavaa.

Tuon Coston hatun ostin kyllä , varmaan kahden vuoden himoitsemisen jälkeen tuntui että nyt on sopiva hetki hankkia se. Kokeilin päähän varmaan kymmentä eri väriä ja kokoa kunnes päädyin tohon mintunvihreään, ostin siihen myös valkoisen ja oranssin tupsun vaihtelua varten. Maailman kivoin! Myyjät oli myös mukavia ja älyttömän komeita siis jestas sentään. 😀

Ja tästä ihmisestä voisin sanoa sen verran, että jos jostain tässä elämässä olen onnellinen niin siitä, että oon tavannut hänet. Just sellainen ihminen jonka kanssa vois viettää kaikki päivät ilman riitoja tai kyllästymistä siihen seuraan. Ehdittiin nyt viettämään päivä yhdessä ja tajuamaan että nähdään seuraavaksi ehkä keväällä. Vaikka miten yritin pidättää itkua kotimatkalla niin eihän siitä mitään tullut.

Turhaa itkeä kun tiedän ettei meihin tule koskaan vaikuttamaan mikään aika tai välimatka, mutta silti, tyhmä elämä kun ei anna mun pitää tälläistä tyyppiä aina lähellä!

– Kata