Kantani ”pakko”ruotsiin

Kyllä tänne vois varmaan tälläisen lyhyen pienen mielipidepostauksenkin kirjoittaa. Nyt kun tää keskustelu tästä aiheesta tuntuu olevan kuumimmillaan. 

Minä en voi ymmärtää miksi aiheesta tarvii edes puhua. Jos yhden oppiaineen eteen voi liittää sanan pakko, sen voi liittää myös kaikkien muiden aineiden eteen. Kyllä munkin piti opiskella esimerkiksi kuusi pakollista kurssia pakkomatematiikkaa lukiossa vaikka en ole tehnyt niiden kurssien tiedoilla mitään elämässäni. Oon tarvinnut sen jälkeen lähinnä pluslaskuja. Pitäisikö siis matikkakin muuttaa vapaaehtoiseksi ? Tai koko koulu samantien?

Mulle vois myös kertoa, mitä HAITTAA ruotsin opiskelusta on? Mun mielestä menee ihan naurettavaksi jos väitetään että ruotsin opiskelu vie keskittymistä pois joltain muulta kieleltä. Ja niinkuin Juha Itkonenkin sanoi Helsingin Sanomissa, sellaiset ihmiset joille ruotsin opiskelu on hankalaa oppii tuskin yhtään helpommin venäjää tai kiinaa. 

Jos meiltä otetaan pakollinen ruotsi pois, ruotsinkielisiltäkin täytyy sitten ottaa pakollinen suomi pois, eihän siinä sitten muuten ole mitään järkeä. Ja siitäkös sitten seuraa vaikka mitä hyvää, not. Mun mielestä ruotsin opiskelua vastaan taistelevat on kaikki keskihämeessä koko elämänsä asuneita ihmisiä jotka ei ole koskaan elämässään tavanneet ruotsinkielisiä vaan pitää niitä jonain yksisarviskantana rannikolla. Ja koko keskustelun on aloittaneet jotkut pilalle hemmotellut ylivieskalaisteinit jotka on valittaneet vanhemmilleen että ”iskä mä en niinku jaksa opiskella tätä ruotsii niinku.”

Muuta sanottavaa mulla ei ole , tack och hej.

– Katarina

Puheenaiheet Opiskelu Uutiset ja yhteiskunta

Älä katoa

Kriiseilisikö taas elämästä? No kyllä. Mulla on siis periaatteessa edelleen kaikki hyvin. Mulla on ollut tässä joka päivä vaikka mitä kivoja juttuja ja tulee olemaankin koko loppuvuoden. Mun ei tarvii oikeasti huolehtia mistään isosta eikä tehdä nyt isoja päätöksiä. 

Silti musta tuntuu siltä että monet mun elämän peruskivet on murtumassa. Ihmisten muodossa siis.

Mun on tällä hetkeä hyvin vaikeaa käsittää ja sulattaa sitä, että jokaisen upean ihmisen kanssa vietetty aika on aina rajallinen. Että se loppuu joskus. Kukaan ei ole kuolemassa, mutta musta tuntuu välillä, niinkuin nyt, liian rankalta se ettei kaikki ihanat tule aina olemaan mun matkassa mukana. Kaikki sellaiset joiden kanssa voisin viettää yhdessä päivän jokaisen tunnin kyllästymättä siihen seuraan tuntuu aina loppujenlopuksi karkaavan kauimmas elämän muuttuessa. 

tumblr_mpshs87anb1rs1wvso3_1280.jpg

Pahinta on kun pitää niin oletusarvona sitä että joku ihminen on aina lähellä ja pitää sitä yhdessä vietettyä aikaa aina loputtomana, ja sitten tajuaa yhtäkkiä sen olevan ohi. 

tumblr_mpshs87anb1rs1wvso5_r1_1280.jpg

Ja seuraavaksi alkaa miettiä, mitä kaikkea upeaa olisi vielä voinut kokea yhdessä, mitä kaikkea oltaisiin voitu vielä saada toisiltamme. Onneksi tiedän, että mulla tulee aina olemaan ihania ihmisiä mun elämässä ja ympärillä, pitää vaan oppia hyväksymään että kukaan ei ole tullut jäädäkseen, ja että elämä on sitä varten että me kaikki voitaisiin mennä ja tulla miten halutaan. Eihän tässä muuten olisi mitään järkeä.

 

Hitaalla taivaalla liikkuvat pilvet lasin pinnalla
Toivon ettet lähde niiden mukana

Katselen sinua , jotakin samaa on ilmassa
Nostat lakanan
Jäät sen taakse varjokuvana
Älä katoa

 

 

Suhteet Ystävät ja perhe