Täällä on ollut nyt pari harmaata ja sumuista päivää, sää näyttää ainakin työpaikkani landeympäristössä kauniilta mutta täällä kaupungissa ei niinkään. Onneksi ensi maanantaiksi on luvattu +20 astetta, mitä ihmettä! 

En vieläkään onnistunut ottamaan kameraa työpaikalle mutta maanantaina yritän. Sitten vois esitellä tarkemmin sen paikan ja  mitä siellä teen 🙂 Ainakin ekan viikon jälkeen on jäänyt hyvä fiilis, pääasia on että mua kohtaan ollaan mukavia ja että saan tehdä erilaisia töitä enkä vaan keittää kahvia. 

Kyllä mun elämässä nyt vaan tapahtuu. Tää tuntuu niin oudolta , hurjalta, siistiltä, oikealta ja hassulta samaan aikaan. Joka päivä päässä risteilee ties mitä syvällisiä ajatuksia elämästä. 😀 Aamuisin on jotenkin niin ihanaa istua junassa joka on täynnä tanskalaisia, sulautua siihen massaan, kattoa vaan erilaisia tyyppejä ja kuunnella hassua kieltä. Junamatkalla on pari pysäkkiä joiden lausumiselle meinaan revetä joka kerta, esim Albertslund lausutaan suurinpiirtein ”ÖÖBTS’ÖÖ.” Siis ihan oikeasti. 😀 

Vaikeinta on olla ilman parhaimpia kavereita niinkuin etukäteen ajattelinkin. Turussa on tottunut olemaan niiden ympäröimänä joka päivä, nyt pitää vaan pärjätä ilman. Onneksi ens kuussa näänkin jo paria! 

Moni mun kaveri on käyttänyt couchsurfing.comia ja pakotti mutkin tekemään profiilin sinne. Sinne voi siis ihan vaan laittaa viestin että moi,olen nyt Kööpenhaminassa, haluaako joku hengailla? Ja minä sain ainakin yhdessä päivässä jotain 10 vastausta. Huomenna meen kaljalle jonkun randomin tyypin kanssa. En ikinä tekis näin Suomessa mutta täällä on muutenkin kaikki niin uutta ja outoa että nyt on vaan sellainen flowfiilis että antaa mennä. Eihän sitä hemmoa tarvitse sitten toista kertaa nähdä jos se on hirveä, en kyllä usko. Pointtina olis vaan tutustua edes pariin paikalliseen että kaupunki avautuis vähän paremmin. 🙂 

Kaikin puolin oon tosi onnellinen ja tuntuu niin luonnolliselta olla vihdoin täällä. 

http://www.youtube.com/watch?v=ujY5nPNs74k

One day baby we’ll be old and think of all the stories that we could have told.

 – Kata