Fiilikset on vähän ristiriitaiset. Miten siistiä täällä on olla,  miten kauan mä täällä olenkaan. 

Host-pariskuntani Nina ja Kim on aivan ihania ihmisiä, just sellaisia kuin odotin. En voi ymmärtää miten luonnollisesti ne voi ottaa täysin tuntemattoman ihmisen asumaan kotiinsa, hyvä että pääsin astumaan ovesta sisään kun nää vääntää mulle jo aamiaista. Kämppä on myös paljon kauniimpi kuin kuvissa, mun huone on paljon isompi kun mitä luulin. Ensimmäinen reaktio oli että vau 🙂 Sisäpiha on maailman kaunein, siellä voi grillata ja se näyttää oikeastaan ihan puutarhalta. 

Alueella on paljon maahanmuuttajia ja niiden kauppoja, seinissä on paljon graffiteja mutta tää on silti ihan siistiä aluetta. Parasta on että juna-asema on ihan vieressä.

Nyt on vielä vähän nihkeä fiilis asua vieraiden ihmisten kanssa mutta eiköhän tähän totu parissa viikossa. Mietin että onko niistä epäkohteliasta jos lähden ulos moikkaamatta, kehtaanko kuvata tätä asuntoa ynnä muuta. Mutta kyllä tää tästä. 🙂 Mun ruotsin kieli tulee ainakin parantumaan hulluna kun tulen puhumaan sitä nyt oikeasti joka päivä , en voi sanoa yhtäkään suomenkielistä sanaa väliin.

Tässä asumisessa on jo niin paljon sulattamista ja sitten on vielä se työpaikkakin! Huomenna lähden käymään enemmän keskustassa ja otan paljon paljon kuvia kaikesta. 

Vaikeinta on ehkä just elää ilman omanikäisiä ihmisiä ja kavereita, onneksi niitä tulee kuitenkin kylään pian.

Turha kultani pelätä on , pelätä ikävää

Turha sellaista pelätä on , pelätä elämää

– Kata