Opasta mua aurinko, silloin kun mä en nää

img_84554.jpg

Jaahas ja tälläinen naama tänään, aamupäivän valossa omalla sängylläni.  Yritän oikeasti panostaa siihen että laittaisin tänne enemmän kuvia itsestäni, koska musta on itsestänikin mielenkiintoisempaa lukea blogeja joissa bloggari näyttää naamansa. Ja myöhemmin on myös kiva katsella miltä pärstä näytti milloinkin, koska ainakin minä muutun kaikenaikaa. 😀

Mun kaikki huolet on jotenkin kaikonnut jonnekkin kauas. Super rauhallinen fiilis. Pian pääsee Tanskaan, asiat kyllä järjestyy seuraavan neljän viikon aikana niin että pääsen lähtemään. Ja siellä se onni vasta koittaakin, jestas sentään. Oon varmaan niin jumalattoman innoissani sitten sen alkusähläyksen jälkeen kun on päässyt asettumaan johonkin asuntoon ja ostettua junakortin , kun pääsee ekaa kertaa tutustumaan Kööpenhaminan keskustaan. Sitä onnen määrää.

Opasta mua aurinko, mä pelkään pimeää

Polta jo pois ahdinko, mä kaipaan elämää

Näytä mulle tie aurinko sun uuteen aamuun

Kaikki tää murhe ja vahinko sun tuuleen haihtuu

Opasta mua aurinko sillon kun mä en nää

Polta jo pois ahdinko, mä haluun sut mun elämään
 

Aurinko se vaan muuttaa kaiken, niinkuin olenkin täällä jo todennut monta kertaa viimeisten viikkojen ajan. Ihan parasta.

Katsokaa muuten ihmeessä UNICEF-Putous tänään! Kertoo varmasti paljon maailman tilanteesta just nyt. Me katsellaan tänään sitä porukalla työkavereiden kanssa ja siemaillaan viiniä, sivistyneesti tottakai. 

– Kata

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

Syyrian pakolaisten ignooraus

Ajattelin vaan kertoa nyt tästä aiheesta mistä puhun eniten tällä hetkellä töissä ihmisille.  Media on suurinpiirtein päättänyt ettei Syyria ole enää uutinen joten siitä ei enää tarvitse informoida ihmisiä. Tilanne paikan päällä kuitenkin jatkuu ihan samalla tavalla ja mua ärsytttää miten kukaan ei tiedä niistä olosuhteista siellä. Helsingin Sanomissa sentään oli juuri viikonloppuna hyvä pääkirjoitus aiheesta, mutta epäilen silti miten moni tilannetta tajuaa oikeasti.

Isoin uutisaihe tuntuu olevan Jemenin yhden itävaltalaisen ja parin suomalaisen sieppaus, asia on tietenkin kamala, mutta esimerkiksi Iltalehti paisuttelee uutista ihan loputtomiin mittasuhteisiin ja mua kauhistuttaa miten suomalaiset tuntuvat olevan ihan Iltalehden vietävissä, se nettisivu saa yksin päättää mikä ongelma on iso ja mikä ei. No kuitenkin, takaisin Syyriaan.

Syyrian sisällissota on tosiaan pakoittanut sadat tuhannet lähtemään kodeistaan ilman varoitusaikaa.  Sadat tuhannet. Viime vuoden loppuun mennessä arviolta 700 000, kaikkiin naapurivaltioihin ja pakolaisleireille. Tota ihmismäärää on vaikeaa tajuta. Miten pitkä matka täältä on sinne, 3000 kilometriä? Siellä on myös talvi ja älyttömän kylmä, nää ihmiset on asuneet huonoimmassa tapauksessa leiriasutuksissa jo yli vuoden eikä siellä ole minkäännäköistä lämmitystä. Puhun töissäni siitä miten meidän järjestö vie paikan päälle esimerkiksi lämpimiä peittoja ja takkeja.

pic7_2.jpg

Jos kyseessä olisi luonnonkatastrofi, kaikki olisivat suremassa ihmisparkoja. Kun kyseessä on poliittinen tilanne, huonot olosuhteet ei enää kosketakkaan vaan asiaa pidetään jotenkin ihmisten omana vikana. Miettikää miten Japanin tsunameihin suhtauduttiin verrattuna tähän.

Lasten tilanne onkin ehkä järkyttävin, kun niiden on vaikeaa tajuta tilannetta samalla tavalla kuin aikuisten ja ne ei tiedä miten käsitellä sitä sotaa mitä ne on nähneet.

Eilen töissäni koin taas yhden ihanimman hetken koskaan, puhuin nuoren miehen kanssa joka oli kasvanut Syyriassa. Se ilo sen kasvoilla, se oikein alkoi hehkumaan kun tajusi että Suomessa on ihmisiä jotka välittää. 🙂

Huhhu oli pakko päästä purkamaan , nyt voi puhua taas hetken pinnallisemmista aiheista! Toivottavasti tää sai edes yhden ihmisen ajattelemaan asiaa.

– Kata

 

Puheenaiheet Uutiset ja yhteiskunta