Mietin tässä, miten voin olla niin kiinnostunut päivästä ja viikosta toiseen ihmisestä josta ei ole seurannut mulle mitään hyvää. 

Mitä mä nään tyypissä jolla on selkeästi pahoja ongelmia itsensä kanssa ja myöntää sen myös mulle?  Mä en saa siitä silmiä irti jos ollaan samassa paikassa samaan aikaan, mä en osaa ajatella mitään muuta kuin sitä, miten hyvä pari me oltaisiin. Minkä takia?  Oon jo noin 666 kertaa todennut että ansaitsen paljon, paljon parempaa. Mutta ei, haluan mieluiten sen kaikista epätäydellisimmän. 

Mun kohdalle on sattunut myös pari teoriassa aivan täydellistä poikaystävää jotka ei ole sytyttäneet mua missään vaiheessa ja oon kuollut treffeillä tylsyyteen.

Tiedän myös että olen varmasti ihastunut vaan omiin mielikuviini siitä ongelmaihmisestä, tai niihin unelmiin siitä mitä se voisi mulle olla. Silti tää ajatus ei saa mua yhtään järkiini. 

Yhtä hyvin mulle voisi sanoa että lakkaa pitämästä suklaasta koska se on epäterveellistä. 

No more tears my heart is dry

I don’t laugh and I don’t cry

I don’t think about you all the time

But when I do I wonder why

– Kata

Ai tänään on ystävänpäivä? Minä ainakin rakastan mun ystäviä joka päivä yhtä paljon, eikä ne tarvii sen osoittamiseen lässytystekstiviestejä, suklaata tai skumppaa tai mitään muutakaan turhaa jenkkileffahömpötystä. En myöskään ymmärrä mikä tarve joillain on laittaa ystävänpäivätoivotus facebookin tilapäivitykseen, ketä se lämmittää ihan oikeasti?

Mun päivän ruokavalio jatkuu kohta viinillä, ja mulla on (opiskelija)haalarit päällä, taas. Olin tiistaina haalarit päällä 12 tuntia ja sen lisäksi olen ollut töissä ja koulussa joka päivä, mukaan lukien huominen. Joka päivä siis seitsemältä ulos riippumatta olotilasta, väsymystila rupee olemaan aika mielenkiintoinen mutta mitään ei halua jättää välistä. 😀 

Mun työkaverit ja luokkalaiset on edelleen yksi iso sydän. Oon niin onnekas.

Tanskasta ei tahdo löytyä asuntoa, kolme kuukautta ei tunnu sopivan kenellekkään. Onneksi tässä on vielä ainakin reilu kuukausi aikaa. Mulla on ollut tässä viime päivinä paljon fiksuja ajatuksia elämästä mutta taidan keskittyä kertomaan niistä myöhemmin.

Ei mulla muuta. 🙂

– Kata