Nyt mulla on epätodellinen olo. Lähdenkö mä oikeasti Tanskaan? Jotenkin en uskalla ihan vielä täysillä tuulettaa, ennenkuin pomoni on allekirjoittanut työsopimuksen. 😀 Oon niin stressaaja että ärsyttää.

Haluaisin osata nauttia kaikesta hyvästä ihan täysillä, niin etten pelkäisi mitään. Yleensä se toimiikin, mutta välillä kaikki inhottavat pelot hiipii mieleen. Kaikki se että pystynkö mä tähän, meneekö kaikki niinkuin oon suunnitellut, hajoaako kaiki käsiin? Miksi ihmeessä mun tarvisi miettiä tuollaista? Inhottavaa. No ehkä tämä tästä paranee kevättä kohti mennessä. 🙂

Bob Marley lohduttaa aina.

Good friends we’ve had, oh good friends we’ve lost along the way

In this bright future you can’t forget your past, so try your tears I say

Easy little darlin’, don’t shed no tears

No woman, no cry

Tiesittekö että toi biisi tarkoitti alunperin että ”ei nainen, älä itke” eikä ”ei naista ei itkua” niinkuin monet sen tulkitsee? Sopii mulle siis hyvin.

Torstaina oli pitkästä aikaa haalaribileet 😀 

Ensi viikolla pääsee onneksi taas töihin tekemään jotain hyödyllistä. En oo koskaan ollut yhtä hyvässä työpaikassa, yhtä hyvissä työoloissa. Niin että olis oikeasti tuntunut yhtä vahvasti että mua tarvitaan siellä. Neljä tuntia hyvää seuraa ja ulkoilmaa joka ilta tuulettaa varmasti kaikki ajatukset paremmiksi. 

– Kata

Oon sanaton. Onnesta. Kyllä ne hyvät asiat näköjään tapahtuu joskus mullekkin. 

Oon huhtikuun alusta kesäkuun kööpenhaminassa, tarkalleen sanottuna 20 km sen keskustasta aivan ihanassa puuverstaassa oppimassa valmistamaan designhuonekaluja ja tanskaa ja saan kuulemma suunnitella jotain itsekin.

Päämuotoilija, Jesper, oli Skypen perusteella  hyvin tyylikkään näköinen herra paksuissa silmälaseissa ja villapaidassa. Hän kyseli lähinnä miten ajattelin asua paikan päällä. Enhän mä nyt herranjumala oo tätä vielä niin pitkälle ajatellut?!? 😀  Puhelu päättyi sanoihin See you. ANTEEKSI MITÄ!?!?! Tässäkö tää nyt sitten on!! Tapahtuuko tää oikeasti? Mä en vielä tiedä miten päin olisin ja miten pitäisi oikeasti reagoida, tää on jotain niin liian upeeta.

Kiitos elämä ja jumala ja karma ja kaikki onnelliset voimat jotka on auttaneet mua tähän pisteeseen elämässäni. Tälleen vaatimattomasti sanottuna. Oon täynnä kiitollisuutta ja onnea just nyt. Taidanpa mennä korkkaamaan kavereiden kanssa parit Happy Joet!

Tässä vielä biisi kuvaamaan tunnelmaa:

Maybe you get what you wanted

Maybe you stumbled upon it

Everything you ever wanted

In a permanent state

Maybe you’ll know when you see it

Maybe if you say it, you’ll mean it

And when you find it, you keep it

In a permanent state, a permanent state

– Kata