Älä edes yritä olla yrittäjä, pieleen se menee kuitenkin
Terveisiä Suomesta. Bongasin Helsingin Sanomista erittäin mielialaa kohottavan viestin siitä, että mistä kannattaa unelmoida ja mistä ei. Koska senhän valtio voi tietenkin ihmisen itsensä puolesta päättää.
(Ensinnäkin tää on otsikoitu melko käsittämättömän kömpelöllä tavalla)
”Kahvila ei ole paras esimerkki uudesta urahaaveesta, koska se vaatii paljon pääomaa ja alalla on kova kilpailu. Sen sijaan moni haluaa perustaa nykyään sisustusliikkeen.”
Utson mukaan vajaa puolet neuvottavista ei lopulta päädy yrittäjiksi.
”Ihan hyvä, että osa jättää yrittämisen väliin. Syy voi olla rahoituksen tai sopivan liiketilan puute, mutta moni myös tajuaa, ettei saisi yrityksestään kannattavaa”, Utso sanoo.”
Mua naurattaa tää teksti niin paljon. NIIN PALJON. Olen nyt aika paljon ollut tekemisissä tanskalaisten yrittäjien kanssa, nähnyt tän koko maan yrittäjyyshengen ja yleisen mielialan. IHAN HYVÄ ETTÄ OSA JÄTTÄÄ YRITTÄMISEN VÄLIIN????!! Mitä HELVETTIÄ??? 😀 Anteeksi huutaminen, tää teksti on musta vaan niin uskomaton ja kuvastaa täydellisesti sitä suomalaisten perus-itsesääliä mistä ollaan parin muun suomalaisen kanssa täällä puhuttu. Se joka kuuseen kurkottaa, katajaan kapsahtaa ja niin edelleen. Turhaa edes yrittää kun kaikki menee pieleen kuitenkin! Ja sitten jos jollain menee oikeasti pieleen, johan ollaan muistuttamassa että mitäs sanottiin, kannattiko yrittää?? Ei kannattanut ei!
En ymmärrä miksi isoon lehteen täytyy laittaa tälläistä lynkkausmielialaa. KUULEMMA PUOLET EI SITTEN PÄÄDY YRITTÄJIKSI KUN TULEVAT JÄRKIINSÄ.
Niin, mitä sitten? Mun unelma on silti oma yritys, kahvila on yksi niistä unelmista. En todellakaan aio kuunnella tälläistä jauhamista 😀 ihan uskomatonta. En mä sitä tarkoita että haluaisin lukea vaan artikkeleja missä hehkutetaan yrittämisen ihanuutta, tai että jokainen perustettu kahvila selviää vähintään 20 vuotta. Haluaisin vaan kuulla mieluummin konkreettisia faktoja siitä, mikä todistaa kahviloiden olevan kannattamattomia, tai että miksi muka ei kannata edes yrittää. Tai puhuttaisiin vaikka niin, että ”ala on todella haastava, MUTTA sillä on täysin mahdollista menestyä”.
Sen lisäksi että olen ainakin viimeiset 10 vuotta kuunnellut sitä ettei kulttuurialaa kannata opiskella ja että muotoilijat eivät koskaan työllisty (koko suomen pitäisi ilmeisesti ryhtyä sairaanhoitajiksi), pitäisi nyt vielä kuunnella tätäkin mussutusta.
Niinkuin olen täällä huomannut, kaikilla luokkalaisillani on ihan itsestäänselvä unelma perustaa oma yritys. Sellainen asenne että minähän menen ja teen. Olen kuunnellut heidän puhuvan opettajien kanssa. En ole kuullut opettajilta sanaakaan, että älä sitten ainakaan tälläistä tai tälläistä yritystä tee koska kilpailu on kovaa, yritys voisi vaikka mennä pieleen”. 😀
Siis jo suomenkieliset sanat yrittää ja yritys kertoo ihan tarpeeksi siitä miten niihin suhtaudutaan. En usko että tulevana yrittäjänä yritän tehdä yhtään mitään, vaan nimenomaan teen sen sijaan. Helvetti 😀
Don’t tell us when we should stop ’cause we can stop whenever we want.
