Palautumisviikko
Tän viikon oon viettänyt porukoillani, koska muutto on vasta sunnuntaina ja koulussa ei ollut kuin yksi aamupäivä ohjelmaa. Tuli juuri tilauksesta tämmöinen rauhoittuminen kun koko alkuvuosi on ollut sellaista paikasta toiseen lentämistä ja muiden nurkissa nukkumista. Olen nukkunut omassa sängyssäni 12 tunnin yöunia , pakannut hiljalleen laatikoita, käynyt välillä katsomassa lumihankea ulkona ja sitten nukkunut lisää. Ajatukset alkaa muuttamaan Tanskasta Suomeen.
En ole fanittanut Suomen talvea. Onneksi on ollut edes pari auringonpaisteista päivää. En nimittäin pidä talvesta yhtään, mua alkaa ärsyttää hyvin nopeasti pelkästään valkoinen maisema. Haluan nähdä värejä. Lumesta olen yhtä kiinnostunut kun meidän kissa, joka menee välillä toiveikkaasti ulos ja kastaa sitten tassut hetkeksi lumeen, ja juoksee sitten kauhuissaan sisälle.
Lasken viikkoja huhtikuuhun. Enää kuusi viikkoa virallista talvea! Ei kyllä siltä tunnu.
Olen miettinyt myös sitä miten onnekas olenkaan ollut kouluni kanssa. Ja sen kanssa, että mun luokalla on just ne parhaat tyypit koko koulusta. En tiedä olisinko jaksanut opiskella koulussa neljää vuotta, jos olisin sattunut vuotta alemmalle tai ylemmälle vuosikurssille. Joissain asioissa uskon sokeasti kohtaloon.
Tukholmassa nautin kaikista eniten siitä, miten sain pitkästä aikaa olla juuri samanlaisten ihmisten kanssa kuin mitä itse olen. Luokkalaiset on just loistava kombinaatio suomenruotsalaista tyylitajua ja äijämäistä ronskiutta. He ovat aina 100% just sitä mitä he ovat. Tanskassa väsyin varsinkin kämppisteni seuraan, jotka tuntuivat aina puhuvan mulle jonkin maskin takaa. En jaksanut olla heille loppuvaiheessa enää kiltti ja hymyilevä takaisin, kun tekohymyt alkoivat väsyttää niin paljon.
Ylläoleva kuva on ihan vaan kuvaamassa yhtä luokkalaistani… Onni on, kun voi kömpiä toisen sohvalle mitään sanomatta, nukkua siinä 6 tuntia ja herätä sitten ehdotukseen ”Käydäänkö hakemassa siwasta jäätelöä ja katsotaan sitten Harry Potteria?”.
Pian olenkin jo omassa kämpässäni. Huhhuh miten odotankaan sitä! Tiedän jo nyt että siitä tulee paljon enemmän mun näköiseni kuin edellisestä.
Tanskaa en tosiaan aio unohtaa ja haaveissa on edelleen siellä joskus asuminen. Katsotaan nyt tämä valmistuminen rauhassa ensin. :)