Pieni maanantaitarina

Tänään ei ollut koulua mutta en silti ollut turvassa maanantailta. En oikeasti ymmärrä mikä tätä päivää vaivaa 😀 

Heräsin aamulla jo suht aikaisin, mutta tajusin heti että olen vähän kipeänä vieläkin. Perjantai-illan juhlat veivät siis voimat ja koska seisoimme pari tuntia pihalla baarin ulkopuolella juoruamassa, kurkku tuli kipeäksi. Mun piti viettää kolmen päivän viikonloppu suurimmalta osin salilla kämppisteni kanssa. Noh, olin päivän darrassa ja kaksi päivää kipeänä. Olen nyt sitten maannut paikoillani melkoisen monta tuntia.

Tänään piti kuitenkin saada jotain myös aikaiseksi, koska mallinrakennuskurssin lukujärjestys sanoo että tänään kuuluu rakentaa omasta tuolisuunnitelmastaan 1:1 pahvinen versio. No, ei mulla mitään pahvia täällä ole, pakko lähteä kaupungille. Yritän pyöräillä hitaasti etten hengästyisi mutta pyöräily on silti aika tuskaista hieman kipeänä. Kaupungilta ei löydy yhtäkään paikkaa mistä voisi ostaa askartelutarvikkeita, joten lähden koululle hakemaan sieltä materiaalia.

Ostan i-s-o-n kartonkipaperin ja kolme ohutta metallinauhatankoa (wtf en tiedä oikeaa sanaa suomeksi) ja lähden ne kainalossa pyöräilemään kotiin. Koko rundi koti-kaupunki-koulu-koti on siis yhteensä sellaiset 8 km. Mutta kun en halua jäädä jälkeen muista. 

Normaalisti rauhallisella pyörätiellä jostain tulee yhtäkkiä joku 50 koululaisen joukko ohittamaan mua, ja he törmäilevät metallitankoihini ja kiroilevat tanskaksi. Pyöräily on edelleen tosi raskasta ja kurkkuun alkaa sattua. Mietin että onneksi täällä ei ainakaan sada ettei kartonki kastu. No, heti alkaa tihuttamaan. 

Viimeinen 500 m pätkä on melko kapeaa pyörätietä, ja tietty juuri nyt vastaan tulee joku huoltorekka jota joudun väistämään melkein ojaan. Kun olen ojassa, tajuan että juuri siltä kohtaa alkaakin pieni tie johon rekka haluaa tietenkin kääntyä, joudun peruuttamaan ja kääntymään ja kokoajan sataa kovemmin. Tässä vaiheessa oon jo kiukkuinen kuin ampiainen 😀

Kun pääsen viimein kotiin olen aivan henkihieverissä ja raahaan kartonkia ja metalleja vielä neljä kerrosta ylös rappusia koska talossa ei tietty ole hissiä. Palaudun koettelemuksesta jonkun tunnin verran kunnes tajuan että on vielä pakko lähteä kauppaan.

Kysyn luokkalaisiltani facebookissa, että onko pahvinen malli siis pakko ottaa koululle vai riittääkö 1:5 malli. Viestin näkee kaikki luokkalaiset mutta kukaan ei vastaa. Tässä vaiheessa tulee jo niin sellainen olo että I’m gonna quit this life , en jaksa enää :D

Mutta onneksi kaveri lähetti mulle nämä:

Ja heti alkoi hymyilyttää. Mallia en ole tosin vielä rakentanut, en pientä enkä isoa.