Pitkät, kauniit päivät

Voi miten rakastankaan täällä olemista. Pahoittelen, tiedän että oon sanonut sen jo abaut 999 kertaa ja tulen varmasti vielä sanomaankin. On vähän vaikeaa kuvailla miltä täällä oleminen tuntuu Suomeen verrattuna. Täältä katsottuna Suomi on mulle nyt vähän sellainen auringonlaskun maa. Vaikka miten rakastankin esimerkiksi Turkua ja kaikkia ihmisiä kotimaassa ja vaikka mulle on tärkeää palata sinne, juuri tällä hetkellä tuntuu että mikään ei ole parempi paikka kuin Tanska. Mä luulen että tää johtuu siitä miten oma alani on niin iso ja tärkeä osa mua, ja miten erilailla se on täällä elossa kuin Suomessa.

Punon kokoajan juonia päässäni että miten pääsen tänne asumaan ja töihin tämän vaihdon jälkeen. Kielen oppiminen on nyt ykkösasia, ja opiskelen sitä ilmaiseksi yhteensä 6 tuntia viikossa, mikä on ihan mahtavaa. 

Torstain tunneilla oli niin mahtava opettaja että mun vatsalihaksiin sattui kaikesta siitä nauramisesta. Joitain ihmisiä on vähän vaikea kuvailla, mutta jos yhdellä sanalla pitäisi häntä kuvailla niin se sana olisi hervoton. Tulin luokkaan vähän väsyneenä, mutta väsymys kaikkosi aika pian taivaan tuuliin kun tää energiapakkaus nimeltään Anders käveli luokkaan. En tiedä oonko koskaan tavannut yhtä aurinkoista ja nauravaista ihmistä! Mua nauratti pitkin tuntia joka kerta miten hän selitti kuinka sanoja lausuessa puolet konsonanteista jätetään lausumatta ja korvataan kurkkuäänteillä, ja hän huomasi tämän ja häntä itseään alkoi naurattaa se myös. Että voi se opiskelu kyllä joskus olla todella hauskaakin 😀 nyt ihan odotan että olisi jo ensi torstai!

Tänään taas käydessäni kaupungilla tuntematon, yybersympaattinen tanskalaispappa alkoi selittää mulle jotain pyörästään. En ymmärtänyt juuri mitään hänen murteestaan ja sanoin että ”jeg taeler ikke dansk, jeg er finsk.”  Pappa vaan hymyili ja sanoi että ”Velkommen til Denmark!”  Hymyilin tuon jälkeen varmaan tunnin putkeen, tuli jotenkin tosi lämmin olo. Kassajonossa taas edellä oleva nainen katsoi jostain syystä mua pitkään silmiin ja hymyili sitten oikein leveästi, siis ihan oikeasti tälläisellä ilmeellä ^_____________^. Eihän siinä muu auttanut kuin hymyillä takaisin. Miten ihania tyyppejä!

 En tiedä mistä se tarkalleen ottaen johtuu, mutta täällä pienet arkisetkin jutut tuntuu hyviltä, tulen onnelliseksi ihan jo siitä että saan keittää kahvia ja juoda sen rauhassa omassa huoneessani. Tänään isoin ohjelmanumero on sienikeiton keittäminen. Elämä on parhaimmillaan yksinkertaisena. 

Otin eilen yhteyttä tyttöön joka järjestää tätä festivaalia ja haki työryhmään vapaaehtoisia auttajia. Toivon kovasti että pääsisin osaksi jotain työryhmää, koska toi vaikuttaa äärimmäisen mielenkiintoiselta jutulta! Sinne tehdään mm. installaatioita käytetyistä huonekaluista. Tälläiset jutut on mulle niin mielenkiintoisia etten tarvitse palkkaa. Rakastan Aarhusia koska se tuntuu suorastaan kuplivan tälläisiä tapahtumia.

Että sellaista tähän viikkoon!

Huomasin muuten Google analyticsistä että 60% tän blogin lukijoista on miehiä… Mitä hittoa??! En tiedä pitääkö tää oikeesti paikkansa vai dataileeko siellä moni vaan poikaystäviensä koneilta :D Mutta joka tapauksessa, moi vaan teillekin! *miehekäs high five*