Rannikkoreissu

Olimme työreissulla Karjaalla, Tammisaaressa ja Hangossa.

Olen toistellut koko viikon paria lausetta. Miten kesä voikaan olla niin ihana? Miten meri voi olla niin ihana ja loputtoman kaunis? Ja miksi aina ei ole kesä? Ja miksi jokainen ihminen ei voi asua meren rannalla?

Saaristo ja saaristoseudut on karulla kauneudellaan niin mun elementtini, että niiden rakastaminen tuntuu olevan ihan geeneissä. Tuntuu siltä että tänne mä olen syntynyt, ja tää tulee aina olemaan mun sielunmaisemani.

Karjaa on yksi ihanimpia paikkoja koko Suomessa pienuudestaan huolimatta. Voisin mielelläni viettää vaikka puoli elämää siellä, kunhan nyt ensin on nähnyt muun maailman.  Kaikki ihanat mummot, muumitalomaiset omakotitalot, kirpputorit, pysähtynyt tunnelma, Fiskars. Tammisaari taas on ihan päättömän söpö, ainakin nyt kesällä. Hanko on lomaparatiisi eikä rannan avomerinäköalaa pysty olemaan vastustamatta.

Kesä pliis, älä lopu koskaan. 

Ja siis ohhoh, löysin taas tälläisen salainen pahe – biisin. Mutta voi että tuo kertosäkeen Teemu Brunila, ihanin!