Ristiriitaisia fiiliksiä ja kiirettä

Oon onnellinen. Ainakin puoliksi. Sekaisin innosta, ainakin puoliksi.

Mua vituttaa se, että kun yksi huolenaihe lähtee muut hyökkää tilalle.

Nyt kun mulla on täydellinen kämppä Kööpenhaminassa ihanien vuokranantajien luona, niin tottakai mua alkoi stressaamaan mun työpaikka. Siis ihan siksi, koska se tuntuu niin absurdilta että saan oikeasti mennä ihanaan muotoiluyritykseen. Me puhuttiin pomoni kanssa tammikuun lopulla, viimeiset sanat oli ”See you in April.”  

Opettaja on sen jälkeen lähettänyt sille työsopimuksen, ja on se ilmeisesti ok koska opettaja ei ole mulle sanonut mitään. En uskalla mennä kysymään siltä asiasta koska mua pelottaa että se sanoo jotain että ”Ainiin, mun pitikin sulle ilmottaa että sen kanssa tuli ongelmia”  Eli en mene sinne.

Toinen mitä stressaan on kaikki tuet. Opintotuen muutosilmoituksen jättäminen on kokoajan viivästynyt kun luulin että ensin pitää odottaa Kulturfondenin päätöstä, sitten opintotoimisto on ollut niin käsittämättöminä aikoina auki että en ole koskaan ollut oikeaan aikaan paikalla. Pelottaa että sieltäkin tulee joku palaute että tuen hakeminen on liian myöhäistä tms.

Joka tapauksessa lähtö on KOLMEN VIIKON PÄÄSTÄ. 

Miten paljon mulla on vielä koulutehtäviä tekemättä ! Ihan pyörryttää. En vaan jaksa niistä stressata yhtä paljon kuin itse Tanskasta.

– Kata