Takaisin pohjoisen kodissa

Olen nyt takaisin Suomessa. Vähän hirvittää ja pelottaa. Ensinnäkin, täällä on talvi, apua sentään 😀 Toiseksi, mulla ei ole enää kotiavaimia Tanskaan. En voi mennä sinne enää tuosta noin vain. Se on kamalaa. Se on mun koti myös!

(No okei, oli Tanskassakin sattumalta talvi juuri viimeiset päivät.)

(Bongasin silti ainakin kolmet shortsit ja t-paidat)

Vaikka oli ihanaa siivota ja laittaa kämppä pakettiin ja lopettaa hetkeksi matkalaukkuelämä, odotan vähän kauhulla koska sellainen sielun murtava ikävä iskee. 

Täälläkin on siis vaikka mitä kivaa nyt tiedossa, on ihanaa kun huomaa kavereiden innon paluustani. On hyvä että ei tarvitse ainakaan heidän hermojaan enää koetella, ei ole hirveän kivaa aiheuttaa toisille jatkuvaa ikävää. Ylihuomenna aloitetaan luokkalaisen kanssa päättötyön tekeminen tosissaan ja mennään haastattelemaan tulevia potentiaalisia yhteistyökumppaneita. Ensi viikolla on Tukholman messut, ja on maailman parasta lähteä sinne juuri luokkalaisten kanssa! Olen ikävoinyt niii’iiin paljon ajan viettämistä heidän kanssaan.

Mutta. Apua.  MULLA EI OLE PALUULIPPUA.

Tanskassa aika oli kokoajan jotenkin vähän spesiaalin tuntuista. Vaikka sielläkin oli arki, se ei kuitenkaan ollut ihan kunnon arkea niinkuin täällä. Siihen tunteeseen jäi koukkuun. Että kaupan kassat eivät puhuneet Suomea. Että kaikki oli juuri vähän virkistävästi erilaista.

Seuraava matka on tiedossa Belgian Antwerpeniin, missä asuu Sophie joka oli suomalaisen Ninan ohella parhaat uudet tuttavuudet. Tuntuu että pakkohan mun on sieltä reilata Tanskaan myös, en kestä muuten… :D

Toisaalta, tää talvi saattaa vaikuttaa mielialaan aika paljonkin. En tiedä pelottaisiko mikään jos ulkona olisi keskikesä, haittaisiko sekuntiakaan olla täällä. Ehkä odotan suosiolla kevääseen ja katson sitten mielialan uudelleen. 

Eilen kävin tosiaan vanhalla työpaikallani. Voi miten ihanaa se olikaan. Kerron siitä vielä erillisessä postauksessa!

https://www.youtube.com/watch?v=c4gkR2uFtj8

Muistin pitkästä aikaa tän yllättävän melankolisen kauniin SMG:n biisin. Tää on mun mieliala just nyt. Voih.

Sano taas hei tyttökulta

Sä kuulut mun kainalooni

Ja totisesti tiedän siinä mun on lämmin

että ulkona helposti jäätyy.