The ones who love us never really leave us
Noniin. 12 tunnin päästä oon jo Tanskassa. Jännät paikat siis.
Tässä välissä on hyvä ylistää mun rakkaita ihmisiä täällä suomessa.
Nää ihmiset ja vielä pari lisää. Mä en voi kestää miten ihaniin ihmisiin mä olen tutustunut parin vuoden sisällä. Sanat ei enää riitä kuvailemaan.
”Tässä me vaan juodaan paskaa viiniä ja meitä on miljoona ja kaikki tullaan ihan yhtä hyvin toistemme kanssa toimeen, kaikki on mahtavia, miten se on mahdollista? Mun pää räjähtää”
”Ei sun tarvii pelätä koska me rakastetaan sua”
Ihan yksinkertaisetkin kauniit sanat tulee näiden suusta ihan tosta noin vaan. En vaan voi käsittää. Eräs Toni sanoi viimeisenä ovesta lähtiessään että ”Sulla on sitten parasta olla tarinoita kerrottavana kun tuut.”
Tällä hetkellä tuntuu vaikealta että joudun olemaan ilman näiden tyyppien läsnäoloa melkein kolme kuukautta. Onneksi asiat on varmasti täysin ennallaan kun palaan, mutta silti.
http://www.youtube.com/watch?v=dsz-EeNZBkI
Tämä on Turkulaisille. Kata rakastaa teitä:)