Ulkomaille muuton haittapuolet

Törmäsin mielenkiintoiseen ja vähän masentavaan listaan siitä, mitä haittapuolia ulkomaille lähtemisessä on. Eikä masentavia asioita pitäisi jakaa, ei varsinkaan sosiaalisessa mediassa. Mutta mulla on joku tarve kertoa noista jutuista silti. Vaikka olen positiivisiin asioihin keskittyjä, ja loistava ignooraamaan negatiiviset jutut, munkin on pakko myöntää että tää lista piti täysin paikkansa. Toisaalta en haluaisi jakaa sitä, koska haluan kannustaa ihmisiä uskomaan unelmiinsa, toisaalta nämä asiat on kyllä oikeasti hyvä tiedostaa. Kaikkialla aina pelkästään hehkutetaan ulkomaille lähtöä maasta taivaisiin eikä haitoista puhuta ääneen!

Nämä koskee nyt pidempiaikaista ulkomailla asumista , ja kirjoittaja on ilmeisesti asunut vielä ihan toisella puolella palloa perheestään, joten ehkä asiat ei ole niin pahoja jos menee jonnekin Ruotsiin. 

(Tarkoituksella valittu överiromanttinen matkustuskuva)

 

1. Teet läheiset ihmisesi surullisiksi

Varsinkin ensimmäinen kohta aiheutti pahan piston sydämeen. Niinhän se onkin ihan totta, että itseäänhän ulkomaille lähdössä vain ajattelee, ei ketään muita. Ja tietenkään läheiset ihmiset eivät halua ilmaista miten surullisia siitä ovat. Enemmän kuin matkahuuruissa lentokoneeseen nouseva carpe diem- mantraa itselleen toisteleva hippi voi koskaan ymmärtää. Tietenkin he haluavat tukea. Mutta miten sinä tuet heitä lähdölläsi? Et mitenkään.

2. Aina on syyllinen olo

Koska aina jää väliin ties mitä läheisten tärkeitä hetkiä. Etkä voi olla heille mitenkään avuksi kun he sitä eniten tarvitsisivat, kun kauppakassit räjähtää keskelle katua, tai kun he kävelevät yksin kotiin baarista eivätkä tiedä kelle voisi soittaa. Ulkomaille lähteneelle ei niin vaan halua soittaa ja sanoa että moi mun elämä on ihan paskaa nyt, koska toista ei halua masentaa. Se on vaan totuus. 

3. Tunnet yksinäisyyden tunteita, jotka ovat pahempia kuin missään muualla

Tän en sanoisi olevan niiiin dramaattinen juttu, koska kyllä kotimaassakin saattaa tulla yksinäisyyden fiiliksiä, mutta tietty ne on ihan eri kaliiberissa kun on porukan ainoa suomalainen ja ainoa joka ei ole kotoisin alueelta. Tää ei estä hyvistä asioista nauttimista, varsinkin jos tietää asioiden olevan vain hetkellisiä. Muistan miten itsekin meinasin välillä romahtaa tanskalaiseen luokkahuoneeseen keskellä kirkasta päivää, mutta seuraavassa hetkessä taas hymyilin heidän jutuilleen.

4. Et enää sovi porukkaan

Tässä on kyse nimenomaan siitä pitkäaikaisesta asumisesta, vuosista. Kun elämää on eletty omilla tahoillaan niin kauan, samaan sosiaaliseen asemaan ja  asetelmaan kuin lähtiessä on mahdotonta palata, mikä onkin itsestäänselvyys. Mutta se saattaa silti olla järkytys. Ja uudessakaan maassa ei ikinä voi olla ihan täysin samassa asemassa kuin muut, koska ei omista siellä historiaa eikä juuria. 

5. Menetät hyviä ystäviä

Tää tapahtuu vääjäämättä vaikka ei haluaisikaan. Huomaa ettei ole enää paljoakaan yhteisiä ihmisiä kenestä puhua.

 

 

Kirjoittaja kuitenkin tiivisti hyvin lopussa, että ulkomaille sekä kannattaa että ei kannata lähteä. Se antaa yhtä paljon kuin ottaa.  Mun mielipiteeni on, että ulkomailla sekä hyvät että huonot asiat ovat kymmenenkertaisia kuin kotona. Ja omasta valinnastani se on ainakin pienissä pätkissä parempaa kuin tylsä ja tasainen arki.

Itse aion vielä tässä elämässä lähteä. Mutta en liian pitkäksi aikaa :) tai sitten se elämä vaan menee niin että jään jonnekin, jossain on oikeasti parempi. Eihän sitä kukaan voi tietää.