Valmistumisesta

(Kuvien copyright: MINÄ)

Fiilikset : wuhuu ja huhhuh! Loppuseminaari eli koko lopputyön ärsyttävin vaihe on ohitse! Työssä on kyllä vielä tehtävä viimeiset loppusilaukset ja samoin haluan vielä tämän kuun aikana saada valmiiksi pari muuta huonekalua, mutta muuten pahimmat opiskelut tältä vuodelta on tässä. Niin mahtavaa. Lopputyön powerpointin tekeminen oli maailman vaikeinta ikinä, oli niin sellainen fiilis että mä en jumalauta jaksa enään, oon jo tehnyt hyvän tekstin ja tuotteen, eikö se riitä?!!? Mutta jostain puristin viimeiset voimat ja pian esitelmä olikin sitten selätetty. WUHUUU.

Haluan kyllä vielä opiskella jossain vaiheessa lisää mutta nyt tarvii kyllä hengähdystauon. Haluan kerätä motivaatiota ja rahaa ainakin vuoden verran.

Puhuttiin juuri luokkalaisen kanssa siitä miten pieniä oltiinkaan kun koulu alkoi. Selailin vähän facebookkia taaksepäin.

Tollanen pikkunen mä tosiaan olin! Tuossa pornositzeillä ihan kauhuissani Turun menosta. No ei vaan, muistan että se tänne muutto oli superjännittävää ja ihanaa. 

Muistan että ekana vuonna en edes tiennyt onko tää mun ala, siis vaikka se kiinnostikin paljon en ollut yhtään varma omista taidoistani. Tuntui että pääsin kouluunkin ihan vaan piirtämistaidoillani. Vielä harjoittelussa Kööpenhaminassa en tiennyt yhtään onko musta tähän. Sitten se jostain syystä alkoi yhtäkkiä tuntua siltä että kyllä mä osaan suunnitella tuotteita ja mulla on ihan tarpeeksi luovaa silmää siihen. Joskus ajattelin että haluan sisustussuunnittelijaksi ja että tää muotoilijan pohja on hyvä siihen. Nyt tuntuu että haluan olla nimenomaan huonekalumuotoilija niin selkeästi kuin mahdollista.

Oon myös oppinut muotoilijana katkaisemaan taiteilijan selän itsessäni, että en ole enää töissäni niin suurpiirteinen huithapeli vaan osaan keskittyä yksityiskohtiin ja suunnitella superyksinkertaisia tuotteita rönsyilevien sijaan.

Ala on vaan niin loputtoman mielenkiintoinen ja ihana ettei mitään järkeä. Oon niin onnekas. Vaikka koulu on joskus ärsyttänyt opetuksen tasoltaan, on se kuitenkin antanut mulle just ne eväät mitä oon tarvinnut. Oon päässyt Tanskaan kahdesti ! Ja kaikkea mahdollista muutakin. Nyt on maailma enemmän auki hyvin moneen uuteen työpaikkaan ja kouluun.

Pariisin Kevään uusi levy on yllättävän kiva. Edellinen oli ihan paska ja on tuntunut siltä että ne yrittää tehdä levyjä ihan pakkosyötöllä, mutta tää onkin itseasiassa tosi toimiva. Ens viikolla nään bändin livenä, ootan sitä tosi paljon!