Viikonloppuraportti K-havnista.

Nyt olisi tiedossa melkoinen kilometripostaus tästä viikonlopusta! Jotenkin haluan vaan pitää kaiken saman otsikon alla 🙂 Aloitan ihan aikajärjestyksessä torstaista. Nukuttua ei ole tullut paljoakaan mutta naurettua kyllä niin paljon että nää päivät lisäsi mun elinaikaa ainakin viidellä vuodella. Oon väsynyt, onnellinen ja rahaton. Kööpenhamina syö rahaa kuin eläin, vaikka käytiin vain kerran ulkona syömässä eikä shopattu mitään.

Torstaina hyppäsin tosiaan Kööpenhaminan junaan. Matka on aina yhtä kiva eikä kolme ja puoli tuntia tunnu pitkältä ajalta. Musta on ihanaa kuunnella ja katsella ympärillä olevia tanskalaisia.

Hostelli sijaitsi ihan Assistens kirkegardenin vierellä graffittien täyteisellä kujalla. I approve.

Perjantai, synttäripäiväni oli melkoisen tapahtumarikas (olen muuten lukenut Eeva Kolun blogia melkein neljä vuotta ja tajusin vasta nyt että meillä on sama syntymäpäivä). Aamulla tapasimme kymmeneltä muotoilukeskuksessa mikä on suoraan Tivolin vieressä. Vuokrasin hostellilta pyörän ja pyöräilin keskustaan aamuruuhkassa. Sydän hakkasi mutta satojen muiden pyöräilijöiden joukossa oli yllättävän sujuvaa pyöräillä.

Muotoilukeskus oli korkea rakennus jonka yksi seinä oli lasia, siellä ne ihmiset istui toimistoissaan vieressä näkymä Tivoliin ja Kööpenhaminan kattojen yli. Ok. Meillä oli siellä kahden tunnin materiaaliluento. Kuvia  en valitettavasti kerennyt kiireisen aikataulun takia ottamaan.

Sitten vierailimme hostellini lähistöllä Nørrebrossa sijaitsevassa KEA- muotoilukoulussa. Ja voi miten hienot tilat opiskelijoilla olikaan, tanskassa ei selkeästi pelleillä visuaalisten alojen opiskelijoiden tilojen kanssa. :D Täälläkin meille kerrottiin erilaisista materiaaleista, tässä kuvassa näkyy erään huoneen materiaalinäytteitä. 

Iltapäivällä kuulimme vielä eräässä muotoiluyrityksessä parin tunnin esitelmän ekologisesta muovin käytöstä. 

Kaikki vierailut olivat supermielenkiintoisia ja mietin ehkä 25 kertaa päivän aikana että voi minkälaista mun elämä onkaan, miten onnekas ihminen voin olla kun saan opiskella juuri sitä mitä haluan. 

Sitten pääsi vaihtamaan vapaalle! Matkaseurani Nina saapui Herningistä päivää myöhemmin.

Juotiin hostellilla viiniä. Sitten lähdettiin kaupungille.

Voi mikä pettymys Kødbyen olikaan. Ennen täällä oli parhaat undergroundbileet, mutta paikasta on vissiin kiirinyt vähän liikaa tietoa kaikkialle, ja pari pientä baaria oli aivan liian täynnä. Ennen niin hyvä Bakken käännytti meidät ovelta. Syynähän oli siis se että mulla oli viiniä kangaskassissa, mutta niin mulla on lähes aina suomessakin baariin mentäessä mahdollisia jatkoja varten. Oltiin melko järkyttyneitä miten epäkunnioittavasti portsarit käyttäytyivät maksavia asiakkaita kohtaan. Sanoin monta kertaa että kangaskassi on jäämässä narikkaan, mutta portsari vaan hymyili ja sanoi ”Have a nice night ladies, but somewhere else than here”. Ei ihan uskoisi että noin käy maailman liberaaleimmassa tanskassa, missä multa ei ole vielä koskaan kysytty papereita missään ennen tätä iltaa.

On myös aika erikoista että portsari ei muka huomannut ajokortistani että mulla on syntymäpäivä. He löysivät myös vesipullon laukustani, jonka he heittivät olkansa yli kadulle. Olin niin vihainen kohtelusta että aloin itkemään. :D Mutta kyllä siitä selvittiin, jotenkin on vaan aina niin tyypillistä että tälläistä käy juuri merkkipäivinä tai juhlapyhinä, että keräsin itseni pian. Mentiin sitten ihan tavalliseen pubiin ja pian jo naurettiin taas. 

Seuraavalle päivälle ei ollut mitään kummempia suunnitelmia, haluttiin vaan kierrellä ja katsella ihan rauhassa. Mulla ei ole juuri nyt yhtään ikävä suomen talvea vaikka aina sanotaan että neljä vuodenaikaa on rikkaus. Mun mielestä kuivat kadut ja ulkona kahvilla istuminen on todella jees. Katsoin kuvia lumisesta Helsingistä ja maisema näytti mun mielestä pelkästään masentavalta. Vaikka täälläkin on pimeää iltaisin, se ei masenna.

Eilinen ilta oli ihana. Istuimme Kööpenhaminan yliopiston opiskelijabaarissa kuuntelemassa kahta superhyvää livebändiä. Musiikki oli ihanan kaunista ja haikeaa ja paikka oli täynnä mielettömän kivan näköisiä ihmisiä. Viereisessä pöydässä istui kolme pyörryttävän komeaa partamiestä flanellipaidoissaan. Ei olisi tehnyt mieli lähteä ollenkaan.

Tänään aamulla ennen bussiin lähtöä kävin vielä kahvilla ihanassa arabialaistyylisessä kahvilassa. Täällä olisin voinut istua koko päivän. Olen muistaakseni aiemminkin bongannut tän Nørrebrosta mutta en ole koskaan ollut sisällä.

Viikonlopun aikana ollaan myös jostain syystä törmätty melko moneen niin hauskaan sattumaan että mulla on posket kipeät nauramisesta. :D Asuin esimerkiksi samassa huoneessa Nokia – nimisen kiinalaistytön kanssa. Soitin tästä äidillenikin, joka on kuulemma myös nauranut asiaa koko viikonlopun.

Kun kävelimme kaupungilla, vastaan tuli mies joka kuljetti pokkana suurta vaatekaappia pyöränsä selässä. 

Nina taas näki aamukymmeneltä miten tuntematon mies juoksi kiinni olevasta pimeästä baarista ulos suuri lanttu/nauris (halkaisija oikeasti noin 30 cm) käsissään. Mies iski juureksen mielenosoituksellisesti katuun niin että se halkesi ja juoksi takaisin baariin. Tätäkin asiaa ollaan naurettu niin paljon että tukehtuminen on ollut lähellä. :D

Viimeinen niitti oli kun saavuimme bussilla takaisin Herningiin ja bussikuski meinasi ajaa aseman ohi. Kun hän huomasi tämän, hän teki kaksikerroksisella bussilla U-käännöksen keskellä suurta risteystä. Näin tanskassa.

Ja vielä viimeisenä, löysin TÄYDELLISEN biisin! Kuulin tän vaan radiosta, mietin että perhana kun on hyvä, painoin lyriikat mieleen ja googlasin. Oon kuunnellut tätä koko viikonlopun eikä kyllästytä yhtään. Tuli vähän sama fiilis kun joskus tuli Gotyen Somebody I used to know – biisistä, senkin löytäessä olin transsissa pari päivää enkä voinut kuunnella mitään muuta. 

Niin ihanan dramaattisen raastava biisi. I wanna cry and I wanna love but all my tears have been used up.

Sellanen viikonloppu! Heittämällä yksi parhaista koko vuonna.