Viimeinen koulupäivä

Nyt se loma alko ! En voi uskoa!

Tän päivän esitelmä jännitti tosiaan niin paljon että olin koko eilisen ihan lamaantunut enkä kyennyt siivoamaan huonettani , maksamaan laskuja tai tekemään muutenkaan oikein yhtään mitään. 

Hyvinhän se taas meni, mitä nyt seitsemän kertaa meinasin jäätyä ja sanoin ehkä 1/10 siitä mitä alunperin piti sanoa. En vaan ymmärrä miten aivoni ei kertakaikkiaan suostu toimimaan siinä tilanteessa niin että sanoisin sanottua edes yhden kokonaisen lauseen suoraan päästäni enkä paperilta. 

Opettajat kuitenkin kehuivat ideoitani omaperäisiksi ja olivat innoissaan materiaalivalinnoistani. Olivat kuulemma puhuneet puhelimessa jo ennen esitelmää että mulla on sellaisia ideoita materiaalien suhteen mitä muutkin voisivat käyttää. Samoin erään toisen oppilaan esitellessä työtään opettaja puhui että ”Esimerkiksi Katarina teki näin ja näin, voisit miettiä samoja asioita…” Tuli ylpeä olo! On myös niin hienoa saada palautetta oikeilta alalla työskenteleviltä muotoilijoilta, jotka ovat nähneet satoja opiskelijoita, muotoilukilpailijoita ja töitä uransa aikana. 

Totesin taas kerran että tanskalaiset on pohjoismaiden italialaisia, suunnitelmat pitävät harvoin täysin paikkaansa. Meidän piti esimerkiksi alunperin meille lähetetyn sähköpostin mukaan esitellä aakkosjärjestyksessä. Aamulla keskustelu meni näin:

Opettaja: (voitelee sämpylää) Kuka haluaa olla ensin?

Oppilas: Oliko jotain puhetta aakkosjärjestyksestä?

Opettaja: Niin. Meneekö se sitten etu- vai sukunimen mukaan? Jos vaan menette silloin kun haluatte?

Suomalaisena on niin tottunut että suunnitelmissa ja aikatauluissa pysytään melko millintarkasti. On aika kummallista miten sitä oppiikin pitämään normina, vaikka en ole lähelläkään täsmällistä ihmistä. Tämä rentous on todellakin enemmän mun juttuni, mutta yllättää silti kerta toisensa jälkeen. Palautetta ei muutenkaan annettu vakavalla naamalla vaan pilke silmäkulmassa. Vähän väliä revetään nauruun.

Opettaja1: ”You could design them even more.”

Opettaja2:”What do you mean to design more? Do you want it to look like a christmas tree?” 

Luokallani on pari niin taitavaa ja luontevaa esiintyjää että katson heitä joka kerta että ”ei jumalauta , ei oo todellista, miten se seisookin noin vakuuttavasti ja katsoo jokaista yleisössä istujaa vuorotellen silmiin, ei oo totta, ei helvetti…”

Nyt olis sitten luvassa kaksi kokonaista viikkoa ilman aamuherätyksiä, ilman koululle sateessa pyöräilyä, ilman harmaata Herningiä. Tulikin erittäin kovaan tarpeeseen! En malta odottaa suomen lumimaisemaa ja kaikkia kiireettömiä tunteja ja pelkkää olemista. Ja tietty syömistä. Ja parhaiden kavereiden näkemistä ja Tukholmaa!! Niin täydellistä. 

https://www.youtube.com/watch?v=yppFDnaqGLk

Välillä tekee mieli kuunnella pelkkää tälläistä musiikkia.