Viimeisen viikonlopun ajatuksia

Ensi viikon sunnuntaina lähden täältä. Olo on aika rauhallinen. Ei tunnu vielä siltä että se tulisi nopeasti eteen, koska vielä on viisi koulupäivää ja esitelmä jäljellä. Viimeiseksi kurssiksi osui harmittavasti aika kuivakka ryhmätyö mikä ei ole ollut oikein millään tavalla inspiroiva. Mieluummin olisin ollut vaan oman luokkani kanssa viimeiset viikot. Oon kuitenkin iloinen että saan olla vielä tammikuun täällä, Suomen talven sijaan. 

On vähän vaikeaa tiivistää yhteen postaukseen mitä kaikkea tää puoli vuotta on mulle antanut! Se ei ollut sitä mitä odotin mutta ei kyllä myöskään missään nimessä pettänyt. Joku ulkopuolinen saattaa ihmetellä miten päätin lähteä vaihtoon näin pieneen tanskalaiskylään keskellä ei mitään, kun jotkut menevät Barcelonaan ja Milanoon. Vastaus on ihan vaan se, että tää maa on paikka missä voisin oikeasti kuvitella asuvani vaikka kuinka pitkään. Koska mulla on niin rauhallinen ja turvallinen olo täällä. Koska täällä olen lopettanut stressaamisen. 

(Tää kuva on ollut aiemminkin blogissa mutta laitoin sen uusiksi koska tykkään siitä niin paljon)

On ollut ihanaa nähdä tämä länsipuoli tanskasta, mistä harva suomalainen tietää mitään, moni jää Kööpenhaminaan eikä lähde sieltä pidemmälle. Se on vähän harmi. Luokkalaiseni muistavat aina korostaa että tämä on se aito Tanska. Taidan olla samaa mieltä. Täällä asiakaspalvelijat hämmentyvät kun joku puhuu englantia, yksikin ikäiseni tyttö toisti tanskaa vaan painokkaammin kun sanoin englanniksi etten ymmärrä. Mikäs siinä. 😀 Eilen opin muuten myös, että Etelä-Tanskassa ”Moin” on tervehdys. Sanan ymmärtää kuulemma kaikki tanskalaiset. Samoin hyvästellessä voidaan sanoa               ”Moin moin”. Aika hauskaa 🙂 En olisi koskaan tuotakaan tiennyt tänne tulematta.

 Fyn – saari ja Odense jäi vielä näkemättä mutta sinnekin pääsen vielä varmasti! Samoin haluaisin tutkia paremmin söpöt pikkukylät välillä Aarhus – Herning, mm. Silkeborg, Laven ja Skanderborg ovat näyttäneet junasta katsottuna ihan superihanilta.

Eniten sydän särkyy siitä että Aarhus pitää jättää taakse, vaikka en ole edes asunut siellä. Eilen kävin kaupungissa viimeistä kertaa eikä seuraavasta visiitistä ole tietoa. Ihan hullua miten joku paikka voi olla välittömästi koti vaikka olen käynyt siellä yhteensä ehkä viisi kertaa. Katsoin juuri huvikseni kaupungin tämän vuoden kulttuuritapahtumia, toukokuussa siellä on esimerkiksi Colour Run, ja kesäkuussa Northside Festival missä esiintyy mm. The Black Keys, Wu-Tang Clan ja José Gonzalez. Ihan oikeasti, mun sydän jäi kyllä nyt sinne ja sieltä se pitää vielä käydä hakemassa. Toivottavasti paluu on mahdollinen tarvittavan nopeasti. 

Koulua tulee tietty myös ikävä, koska opetus on ollut kokoajan niin laadukasta, varsinkin luokkani omilla kursseilla. Opettajat ovat niin aidosti kiinnostuneita oppilaistaan ja heidän menestyksestään. Fiilis koko luokalla on niin kunnianhimoinen. Tuli haikea olo kun sähköpostiin tuli ilmoitus Milano-kurssin seuraavasta vejledningistä, ohjauksesta joka on viikon päästä maanantaina. Silloin olen jo Kööpenhaminassa ja lennän pois.

Herning on suloinen kylä, josta on valitettavasti kadonneet kaikki 18-25 vuotiaat ihmiset. En voi sanoa että paikka olisi kamala mutta ikävä ei kyllä tule. Kämpänkin jätän mielelläni. 

Tanskaa en.