Ylioppilaskuvastani.

No nyt on taas pari viime päivää saanut selailla tuoreiden ylioppilaiden kuvia somessa ja öö kaikkialla. Tulee aika vahvasti mieleen miltä itse näytti valmistumispäivänä. Onnea jos te olette näyttäneet kauniilta, minä en näyttänyt.

Olin lihavimmillani koskaan elämässäni ja hiukseni oli värjätty Riihimäki-tyyliin liian tummiksi. 

Ja oli ne hiukset aika huonossa kunnossa muutenkin. Olisinpa tajunnut laittaa ne edes kiharalle. Olisin halunnut pitää ne kiinni, mutta äiti ei suostunut ajatukseen, ja tuolloin äidin sana oli laki. Sama juttu virallisen kuvan kanssa, jota ennen meillä oli niin paha riita että kuvassa mun silmät punoittaa itkemisestä. 

Että semmoista, hurraa vaan noille muistoille 😀 Kaverit jotka olen saanut lukiosta lähdön jälkeen ei edes tunnista mua yo-kuvastani. Joten aika mahtavaa että se tulee olemaan se kuva mihin aina palataan. Jes. 

Tässä vähän vertailua. Hieman on tullut muututtua. Ihan kärsin kun äiti pitää yo-kuvaani vieläkin pöydällä esillä! Voi olla että se syttyy palamaan jostain kumman syystä jonain kauniina päivänä.