Mitä yhteistä on tankotanssijalla ja palomiehellä?

!(VAROITUS: tämä kirjoitus sisältää paljon yleistyksiä, oletuksia, sekä sukupuolirooleihin liittyviä stereotypioita. Teksti saattaa aiheuttaa tunteiden kuumenemista lukijoissa.)!

Tänään aloin taas tarkastelemaan ihmissuhdehistoriaani ja pohdin, kuinka monen palomiehen kanssa olenkaan käynyt treffeillä. Sain tulokseksi viisi. Viisi! Näistä tosin vain kolme johti toisiin treffeihin ja ainoastaan yksi hiukan pidemmäksi suhteeksi. Se kesti jopa kolmisen kuukautta.

Mahtaako naisen elämässä olla ajanjaksoja, jolloin tulee helposti vetäneeksi pelastajan ammattia harjoittavan alfauroksen oikealle siinä surullisen kuuluisassa parinhakusovelluksessa? Voisiko tästä ilmiöstä muodostaa jonkinlaisen kaavan?

Mun ihmissuhteet ovat usein erittäin kuumia ja tulenarkoja. Paloja syttyy aina silloin tällöin. Ehkäpä pelastaja on mies paikallaan erityisen rajun tulipalon jälkeen?

Mikä sai mut miettimään tätä asiaa juuri tänään? Eilen pyyhkäisin taas kerran yhden palomiehen oikealle. Hän kertoi profiilissaan etsivänsä aitoa ja keskustelukykyistä naista. Hän avasi keskustelun pelkällä tervehdyksellä. Tässä kohtaa voin kertoa, että jokainen match, jonka keskustelun aloitus on niinkin luova ja omaperäinen, saa 99 % tapauksista multa vastineeksi ghostaamisen. Minkälainen mies avaa keskustelun jättämällä keskustelun avaamisen, eli sen legendaarisen ensimmäisen, fiksun, nokkelan ja omaperäisen lainin keksimisen toiselle osapuolelle? Veikkaanpa, ettei hänen vahvimpia ominaisuuksiaan ole ainakaan luovuus. (Joka muuten on usean persoonallisuustestin mukaan mun vahvin ominaisuuteni.)

Jostain syystä kuitenkin vastasin hänelle ja aloitin keskustelun, vaikka se olikin periaatteideni vastaista. (Koska miehen tulee tehdä aloite, jolla hän erottuu massasta kaikkien satojen matchieni joukosta. Olenhan konservatiivi, joka uskoo perinteisiin sukupuolirooleihin.) Ei liene yllättävää, että edetäkseen keskustelu olisi vaatinut minun panostukseni pysyäkseen edes yllä, saati edetäkseen. Hän vastaili lyhyesti, eikä esittänyt vastakysymyksiä.

Miksi ihmeessä siis jatkoin keskustelua hänen kanssaan? Miksi harkitsin vakavasti tapaavani hänet? Syy ei voi olla missään muussa kuin ammatissa, enhän edes tiennyt hänestä mitään muuta. (Palomiehet mainitsevat aina ammattinsa deittiprofiilissaan. Vai oletko muka tavannut deittisovelluksissa palomiestä, joka ei mainitsisi sitä profiilissaan ensimmäisenä?)

Haaveissa palomies on iso, vahva, turvallinen, mies paikallaan esimerkiksi silloin, kun perunoita keittäessäsi laitat vahingossa väärän levyn päälle ja sytytät levyllä olleen vedenkeittimen ilmiliekkeihin. Missäs te kaikki palomiehet silloin olitte, kun se tapahtui?!?)

Mutta mitä yhteistä sitten on palomiehellä ja tankotanssijalla? Mistä tutustuessa puhutaan? Treenaamisesta ehkäpä. Entä kun se aihe on loppuunkäsitelty? (Osaatko palomiespunnerruksen? Mä en, mutta haaveilen siitä. Käytkö salilla? En tosiaan, mua ei kiinnosta mikään urheilu, joka ei ole akrobaattista.)

Minä kun hölmösti kuvitelin, että mies, joka hakee keskustelutaitoista kumppania, olisi sellainen itsekin. Mutta loogisempaa lieneekin se, että hän hakee tätä ominaisuutta naisesta, jotta edes jompikumpi pitäisi keskustelua yllä.

Olen juuri selvinnyt hengissä kahdesta suurpalosta ihmissuhderintamalla (niistä tarkemmin ehkäpä jossain toisessa tekstissä.) Taisin taas pienessä päässäni kuvitella, että palomies voisi sammuttaa vielä kytevän hiilloksen ja laittaa salvaa ja palohaavalaastarin arkojen paikkojen päälle.

Ehkäpä keskustelutaitoa ei edes tarvita silloin, kun kaksi toisilleen sopivaa, tarpeeksi samankaltaista ihmistä matchaavat. Ehkäpä kirvelevä totuus on se, että palomiehellä ja tankotanssijalla ei ole muuta yhteistä kuin työväline, jota palomies työssään käyttää sen verran vähän, että kun palomiestangolla temppuilun mahdollisuudet on selvitetty, ei seuraavan puheenaiheen keksiminen olekaan enää lainkaan luontevaa.