Ladataan...
What Is Life

 

Vaikka New York ei päässyt omien suosikkikaupunkien listalle, sen vintage-liikkeet ja thrift storet eli kirppikset pääsivät. Koska second hand-tarjontaa on näin suuressa kaupungissa valtavasti, olin katsonut muutaman paikan valmiiksi. Niistä kolmesta yhdessä kannatti oikeasti käydä. Kaksi aivan loistavaa paikkaa bongasin hotellihuoneen kirjoituspöydällä olleesta lehtisestä. Kannattaa siis aina katsastaa nämä lehtiset, koska niissä tieto on ajankohtaista. Voi löytää hyviä ravintoloita tai käymisen arvoisia kohteita, joita ei muuten edes osaisi etsiä. Muutama vintage/second hand -liike tuli Brooklynin katuja tallatessa myös sattumalta vastaan.

Suosikkini oli City Opera Thrift Gramercy Parkissa. Tämä alue oli muutenkin mun suosikki koko kaupungissa. Täällä ei ole selfiekeppikansalle yhtään mitään nähtävää ja siksi siellä tavoittikin aitoa tunnelmaa. Näitä nurkkia tallaamaan voisi kuvitella vaikka nuoren Bob Dylanin. Näillä kulmilla kävimme myös hyvässä aamiaispaikassa, Wattle Cafessa, jonka vohvelit olivat koko matkan parhaat. Plussaa myös tarpeeksi pienestä annoksesta. Heti vieressä oli Brickoven Pizza 33, josta saa myös gluteiinitonta pizzaa.

Mutta takaisin oleelliseen eli vintageen. Nimensä mukaisesti City Opera Thrift ohjaa tuotot oopperalle. Kaksikerroksisen tilan alakerta oli varattu naisten vaatteille ja asusteille, yläkerran perällä oli hieman kamaa miehille ja muu tila oli varattu huonekaluille. Naisten kenkätarjonta oli loistava! Hyllyt pursuilivat Jimmy Choon ja Badgley Mischkan korkkareita. Täältä tein matkan parhaimman löydön ja ostin itselleni 45 dollarilla (!!!) Christian Louboutinin kiilakorko espadrillokset. Kengät pitää huollattaa suutarilla, mutta niiden yleiskunnossa ei ole mitään vikaa. Juuri tällaisia kenkiä etsin kesällä työkengiksi, mutten löytänyt sopivia. Ensi kesäksi sitten on sopivat!

Myynnissä oli myös paljon vaatteita ja mikä parasta, kaikki järkevään hintaan. Oscar de la Rentan upea helmikirjailtu pitkä liivi jäi mieleeni. Siinä olisi ollut juhliin upea - ja painava vaate.

Tämän vintage-liikkeen myyjätär oli yksi niistä harvoista Nykissä tapaamistani ystävällisistä ihmisistä. Kassalla tuli puheeksi, että olemme Suomesta. Kaikille, joille matkan aikana kerroin olevani Suomesta, lisäsin heti perään, että se on Pohjois-Euroopassa. Ehkä näin Suomi on helpompi asettaa maailman kartalle, eikä tarvitse pähkäillä mikä osavaltio se mahtaa olla. Sanoin myös myyjälle, että olemme New Yorkissa ekaa kertaa. Hän toivotti meidät tervetulleeksi kaupunkiin ja vaikutti olevan otettu siitä, että löysimme juuri hänen liikkeeseen.

Täältä matka jatkui läheisen UFF-tyylisen kirppiksen kautta Vintage Thrift-nimiseen liikkeeseen. Siellä oli vaatteiden lisäksi laukkuja, kenkiä, koruja, miesten asusteita, huonejaluja ja sisustustekstiilejä. Aivan ihana liike tämäkin ja ihan mun tyylinen! Mm. The Beatles soi taustalla ja tykkäsin todella paljon tämän liikkeen tunnelmasta. Tällaisissa paikoissa tulee niin hyvä mieli. Täältä olisi saanut Givenchyn ja muiden huippumerkkien kravatteja 10 dollarilla tai kolme 25 dollarilla. Puolisoni ei kelpuuttanut niistä yhtäkään, joten jatkoimme matkaa.

Hotellimme sijaitsi Greenpointissa Brooklynissä ja kävelymatkan päässä sieltä oli kolmas megahyvä second hand nimeltä Beacon's Closet. Toinen liike sijaitsee jossain Sohon kulmilla. Olimme heti liikkeen auetessa paikalla. Vaatetta ja kenkää oli valtavasti! Vaatteet oli jaoteltu väreittäin ja tyypeittäin, joten valikoiman kahlaaminen oli helppoa. Täällä myytiin sekaisin vintage-vaatteita, hieman ketjuliikkeiden vaatteita sekä amerikkalaisten että eurooppalaisten nykysuunnittelijoiden vaatteita. Miu Miun kenkiä bongasin paljon. Osa kengistä oli hieman nuhjuisessa kunnossa, osa aivan priimaa. Ja kyllä, täältä olisi saanut Manolot 35 dollarilla!!! (kuvassa). Koko oli minulle liian pieni, eikä värikään ehkä se omin, mutta nätit ne olivat!

Yhdestä rekistä bongasin mekon, jonka arvelin heti olevan Diane von Furstenbergin suunnittelema (kuvassa). Niin se olikin ja pian olin sovituskopissa. Ja sitten kassalla. Halusin löytää matkalta työmekon ja sellaisen löysin. Mekko on kaiken lisäksi kuin uusi. Tässä liikkeessä olisi ollut paljon kauniita vaatteita, mutta oman koon löytäminen oli vaikeaa. Se kuuluu kirppisshoppailuun: koot ovat mitä ovat. Aina ei löydä mitään ja toisella kertaa kiikuttaa kassalle sylin täydeltä tavaraa.

Tympeähköt hipsterimyyjät olivat tämän paikan ainoa miinus.

Huomasin matkalla, että venytin ja vanutin montaa vaatetta, sovitin ihan liian monet pillifarkut, mutta kaikki ovat nykyään aivan järkyttävää sukkahousudenimiä. Jämäkät, muotonsa säilyttävät farkut takaisin, kiitos! Muuton myötä menetin vaatehuoneeni, enkä saanut uutta tilalle. Nykyisessä kodissa vaatteille ei ole tarpeeksi tilaa, joten jos ja kun jotain ostan, sen on oltava just eikä melkein. Jos ennen kassalle menoa tarvitsee hirveän kauan miettiä, ostaako vai eikö, todennäköisesti ei kannata. Farkut jäivät siis ostamatta. Ja by the way, olen aina inhonnut niiden ostamista, eikä se ole muuttunut vuosien myötä mihinkään.

Sellaiset liikkeet ja löydöt. Vielä perusteellisemmalle vintage- ja second hand-kierrokselle palaisin Nykiin ilomielin! Jos olet matkalla kaupunkiin, tsekkaa nycvintagemap.com.

Se on sivusto, jolle suomalainen katumuotikuvaaja ja stylisti Liisa Jokinen on koonnut New Yorkin vintage/second hand-tarjontaa. Sivustolla voit etsiä liikkeitä kaupunginosan mukaan.

"We went searching through thrift store jungles, Found Geronimo's rifle, Marilyn's shampoo and Benny Goodman's corset and pen Well, ok, I made this up I promised you I'd never give up..."

-Sheryl Crow: If it makes you happy

 

Love,

Maija

XOX

Ladataan...
What Is Life

Terveiset jetlagiselta USA:n matkaajalta. Vielä torstai-iltapäivällä kuljin New Yorkin katuja ja nyt on aivan ihanaa kulkea jälleen Helsingin puolityhjiä katuja. Mitä vähemmän ihmisiä, sitä parempi!

Olimme puolisoni kanssa 2,5 viikon kiertomatkalla USA:n itärannikolla. Sitä ennen teimme stopoverin Islantiin. Itärannikon kierros oli ollut haaveissamme pitkään. Itärannikolta teimme myös kolmen päivän pyrähdyksen keskilänteen Chicagoon, josta lensimme matkamme vikaan kohteeseen New Yorkiin. Olen ehkä jotenkin outo, koska Nykiä odotin kaikista matkamme kohteista vähiten. Paljon enemmän odotin Cape Codiin, Martha's Vineyardiin ja Bostoniin päästyä. Ja ne olivatkin kaikki aivan huippupaikkoja!

New York sen sijaan ei ollut.

Enkä nyt tarkoita sitä, että Nyki olisi ollut jokin elämää suurempi pettymys tai että se olisi jollain tavalla pilannut matkaa. Ei sinne päinkään! Matka oli kaiken kaikkiaan niin mahtava ja onnistunut, että pitihän siihen yksi pettymys mahtua. New York ei vain ollut minun paikka, that's all.

New Yorkissa oli minun makuun aivan liikaa turisteja, likaa, meteliä, tavaraa, tympeyttä ja liian pitkät välimatkat joka paikkaan. Jonottaminen, tunkeminen ja ihmisten väistely olivat myös ärsyttäviä asioita. Uuvuttava kaupunki. Tätä kaupunkia varten olisi tarvittu energiaa, eikä sitä matkan viitenä viimeisenä päivänä ollut enää liikaa. Jo ennen matkaa arvelin, että jossain vaiheessa iskee matkaväsymys. Nykissä se sitten tapahtui.

Ehkä ärsyttävin asia Nykissä oli turistien määrä. Aloitimme kaupunkiin tutustumisen Manhattanin eteläkärjestä. Ensimmäinen turistirysä, jonka ohitimme hyvin nopeasti oli Wallstreet ja sen kuuluisa Charging Bull. Tuskin missään päin maailmaa härän pallit kiinnostavat yhtä paljon! :D Saati, että mikään pronssipatsas yhtään missään vetäisi näin suuria turistimassoja luokseen.

Manhattanin eteläkärkeen menimme Groud Zeron takia. Ensin saavuimme Liberty Parkiin ja siitä rappuset alas viereiselle National September 11 Memorialle eli siis kahden tuhoutuneen tornin paikalla olleelle muistomerkille, joissa vesi virtaa seinämiä pitkin pohjaan asti. Reunoille on kaiverrettu iskuissa ja pelastustöissä menehtyneiden nimiä. Tämä paikka hiljensi ja kosketti. Suosittelen kokemaan paikan, jos kaupungissa vierailet. Ainoa asia, mikä ihmetytti oli selfiet. Jos Mauno Koiviston haudan kanssa otettiin selfieitä, niin miksipä niitä ei otettaisi myös muilla hautausmailla. Koska sehän WTC:n rauniot on, iso hautausmaa. Tällä paikalla kuoli 2606 ihmistä, joista palomiehiä 343. Toivoisin, että ihmisillä olisi jonkinlainen järki tallella tämän älyttömän selfie-kulttuurin kanssa. Ovatko hautausmaat tai kuolleiden muistomerkit todella paikkoja, joissa on hyvien tapojen mukaista ottaa selfieitä? Nyt ihmiset järki käteen!

Jälkeen päin luin lisää kaksoistorneista. Tiesittekö, että kiinteistöspekulantti Harry Silverstein vuokrasi tornit 3,2 miljardilla dollarilla 99 vuodeksi viisi kuukautta ennen niiden tuhoa. Hän myös vakuutti ne terroristi-iskujen varalta. Iskujen jälkeen Silverstein vaati vakuutusyhtiöltä kaksinkertaiset korvaukset, koska torneihin kohdistui kaksi erillistä iskua. Vakuutuskorvauksia hän sai 4,55 miljardin dollarin edestä. Väkisinkin herää kysymys, voiko vuokraamisen ajoitus olla sattumaa...? Noh, salaliittoteoriat sikseen.

Eräänä aamuna katselin televisiota hotellihuoneessa. Vielä 17 vuotta iskujen jälkeen tv:ssä pyörii mainos, jossa kehotetaan Etelä-Manhattanin alueella iskujen aikana ja niiden jälkeen työskennelleitä tai asuneita ihmisiä soittamaan tiettyyn numeroon, koska he saattavat olla oikeutettuja korvauksiin. Mainoksessa viitattiin siis iskujen takia syöpään sairastuneisiin ihmisiin, sillä heitä on paljon. Manhattanin eteläkärjessä oli iskujen jälkeen ties mitä myrkkyjä kaikkialla, joille ihmiset altistuivat.

Sitten Brooklyn Bridgelle, joka oli upea! Harmi vain, että selfieitä ottavat turistit pilaavat tämän sillan ja ovat myös vaaraksi ollessaan road blockeja keskellä jalankulkukäytävää. Siltaa kulkiessa Brooklynistä kohti Manhattania joutui jatkuvasti kiertämään pyörätien puolelta, jotta pääsi ohittamaan nämä loputtomat oman naamansa ikuistajat. Erääseen kuvaan todennäköisesti tallentui minun keskisormeni, niin pahasti otti pannuun koko kuvaustouhu! Siksipä en tähän postaukseen laita kuvan kuvaa Brooklyn Bridgestä, enkä sitä yhtä kuvaa, jonka Ground Zerosta otin. Arjen mindfullnesia on se, että edes joskus jättää puhelimen taskuun ja keskittyy siihen, mitä näkee ja kokee ilman, että sitä täytyy koko ajan tallentaa (tästä voisi kirjoittaa ihan oman postauksensa). Brooklyn Bridgeltä kun on sen verran upeat näkymät joka suuntaan, että ehkä kannattaisi keskittyä olennaiseen.

Jos New Yorkissa ei olisi Central Parkia, se olisi suorastaan helvetillinen kaupunki. Oli uskomatonta, miten hyvin puisto blokkasi kaupungin hälinän ja äänet pois. Ymmärrän hyvin, miksi John Lennon viihtyi puistossa. Siksi hänen muistopuistonsa Strawberry Fields siellä sijaitseekin, aivan hänen viimeiseksi jääneen kodin eli Dakota Buildingin vieressä. Strawberry Fields muuten oli hiljaista aluetta. Kyltit kehottivat vierailijoita olemaan hiljaa. Imagine-muistolaatan luona kuhisi ihmisiä, kun saavuimme mansikkamaalle, mutta sen kierrettyämme laatan ympärillä ei ollut ketään <3.

Nykissä panin merkille ihmisten tympeyden. Ilmapiiri Chicagossa - ja etenkin Bostonissa oli aivan tyystin erilainen. Sitä ystävällisyyden määrää! Luovutetaan oma paikka baaritiskillä meille heti, että pääsemme istumaan vierekkäin, heitetään hyvää läppää tuntemattomille...aivan mahtavaa! Nykissä kohtasin muistaakseni peräti kaksi asiakaspalvelijaa, jotka olivat ystävällisiä. Toinen heistä oli tarjoilija, jonka hymy oli jo niin leveä, että liekö ottanut jonkinmoisia "onnellisuuspillereitä" ennen töihin tuloa. Kun sovitin farkkuja eräässä liikkeessä ja halusin yhdestä kokeilemastani mallista vielä mustan version, sen hakeminen tuntui olevan jotenkin niin vastenmielinen tehtävä. Onneksi ihminen voi aina äänestää kukkarollaan. Jos palvelu on surkeaa, en jätä sellaiseen liikkeeseen dollarin dollaria, vaan etsin farkkuni muualta. Toisaalta, kyllä minäkin aivan varmasti väsyisin megalomaanisen turistivirran palvelemiseen, joka ei kaupungissa hiljene koskaan. Kaikki turistit kun eivät ole sieltä fiksuimmasta päästä. Siinä mielessä tympeyden ymmärtää, mutta eihän se kivalta tunnu. Palveluala on raskas ala, tiedän sen kokemuksesta.

Paljon tuli viiden päivän aikana nähtyä, mutta paljon jäi näkemättä, kuten MoMa ja Met. Taide-elämykset jääköön siis ensi kertaan. Haluan kyllä kaupunkiin joskus uudelleen, mutta en pelkästään Nykiin. Nyt olen todella iloinen, etten sellaista matkaa koskaan tehnyt. Uuden Englannin kohteiden kiertäminen kiinnosti minua aina enemmän, kuin New York. Tämä matka todisti, että niin sen kuuluikin mennä.

Kun hotellin autonkuljettaja ajoi meidät torstai-iltana JFK:n lentokentälle ja Manhattanin humu jäi taakse, tuntui jotenkin niin paljon paremmalta. Ulkona näki kauniita puutaloja, luontoa, ostareita. Siis sitä aitoa Amerikkaa. Sitä, mitä olimme nähneet koko matkan ajan ennen New Yorkin kiehuvaan kuplaan saapumista. Siltä kaupunki minusta tuntui, jotenkin irralliselta kuplalta maassa nimeltä Pohjois-Amerikka. Se Oikea Amerikka on muualla.

Yksi huippujuttu Nykissä olivat vintage-liikkeet ja Thrift storet eli kirpparit tai second handit. Niistä oma postauksensa tulossa pian. Stay tuned!

Oletko käynyt New Yorkissa? Mitä pidit? Kun olen aiheesta nyt eri ihmisten kanssa puhunut, kaupunki jakaa mielipiteet. Toiset rakastaa, toiset eivät tosiaankaan.

 

Later!

Love,

Maija

 

Ladataan...
What Is Life

Tällä viikolla on ollut niin lämpimiä päiviä, että ajatukset ovat kääntyneet vielä menneeseen kesään. Kesään, joka oli paras naismuistiin, ellei jopa yksi kaikkien aikojen parhaista! Sain asua jälleen Helsingissä, maailman parhaassa kaupungissa. Sain tehdä toimittajan töitä koko kesän. Tapasin ystäviä, muutaman kerran hummailin stadin kesäyössä ystävien kanssa, juoksin pitkin rakkaita rantojani, aloitin useat keskiviikkoaamut joogalla kotirannassa ja suorastaan imin Helsingin kauneutta itseeni! Kesä tuntui pitkältä, kun se alkoi jo toukokuussa. En ole mikään helteiden rakastaja, mutta olihan se aivan mahtavaa, että kesä oli oikea kesä, eikä tarvinnut palella. Helteiden aikana tosin erään viikonlopun jälkeen ketutti palata maalta kuumaan kaupunkiin. Olisihan se ollut ihanaa saada viettää edes yksi pidennetty kesäviikonloppu, kun lomaa ei ollut. Olisin vain lillunut uimapatjalla järvessä ja lukenut pihalla tammien katveessa hyvää kirjaa. Ehkä mullakin on jonain päivänä kesäloma...Toisaalta, alle kahden viikon päästä olen lomalla, kun lähes kaikki muut ovat töissä. Se ei haittaa minua ollenkaan ;)

Ringo Starr keikkaili kesäkuussa Helsingissä. Se oli konsertti, jota en koskaan unohda. Olisinpa vain tajunnut ostaa lipun aiemmin, niin olisin päässyt hieman paremmalle paikalle. Kun pyöräilin Nordikselta kotiin, ajattelin, että näistä valoisista alkukesän illoista pitäisi nauttia paljon enemmän. Työssäkäyvänä sitä ei vain kovin pitkään yöhön viitsi kukkua, koska aamulla pitää jaksaa herätä. Kesäkuu on minusta parasta kesää, koska illat ovat niin uskomattoman valoisia ja luonto vasta puhjennut kukkaan. Äitini pitää aina osan kesälomistaan kesäkuussa, koska alkukesä on myös hänen mielestään parasta kesää.

Stadin kesäyö. Ei lisättävää <3

Suosikkikesäasuni olivat tänä vuonna Filippa K:n musta haalari, jonka ostin alesta kesäkuussa. Olin halunnut tällaista haalaria jo pitkään, ja viimein oikea osui kohdalle. Ihana päällä! Tässä haalarissa tuli pääosin tehtyä töitä, mutta myös ulkoiltua Helsingin yössä. Varsin monikäyttöinen siis! Mukava asu myös työmatkapyöräilyyn. Minä kun en koskaan vaihda vaatteita töihin tullessa, vaan teen töitä siinä asussa, jossa kotoa lähdin. Siksi vaatteiden on sovelluttava pyöräilyyn.

 

Toinen kesän suosikkiasu oli Ivana Helsingin pitsimekko. Minulla on ollut tuo mekko jo kolme vuotta, ja hävettää tunnustaa, että vasta tänä kesänä keksin, että se sopii kaikkein parhaiten puettavaksi valkoisen t-paidan kanssa (tähän sellainen käsiä kasvojen edessä pitävä apina-emoji). Mekko on aika avonainen, joten t-paita alla tekee siitä työkelpoisen. Olen pitänyt sitä myös ohuen neuletakin kanssa, mutta t-paita sopii paremmin. Asun laukku ja kengät ovat vintagea.

Kesälomaa ei ollut, mutta Tallinnassa tuli minilomailtua yksi viikonloppu. Kuka uskoisi, että kuva rannalta on Tallinnasta? Mielettömän kaunis Piritan ranta! Tosin vesi oli todella kylmää! Paljon kylmempää, kuin yhdellekään rannalla Helsingissä. Outoa.

 

Jooga ulkona rannalla oli ehdottomasti paras tapa aloittaa kesäiset keskiviikkoaamut! Voi Leblon, sun joogaa on jo ikävä!

Vaikka kesässä on omat loistavat puolensa, ja rakastan valoisia alkukesän iltoja ja öitä, yhden vuodenajan yliarvostaminen hieman ärsyttää minua. Rakastan kaikkia vuodenaikoja. Kiitollinen mieli on tyytyväinen siihen mitä on, elää täysillä käsillä olevaa vuodenaikaa, eikä haikaile kesää takaisin heti syyskuun tultua. Minä en milloinkaan haluaisi asua ikuisen kesän keskellä.

Nyt kesän ja kesätöiden jälkeen teen toimittajan töitä freenä "vanhalle" työnantajalle. Samalla kirjoitan graduani loppuun, se kun on venähtänyt jo minun mittakaavassa ylipitkäksi projektiksi :/

Kesätyöpestini lopussa aloin olla jo aika väsynyt. Silloin suunnittelin, että kun työt loppuvat, aion haahuilla kaupungilla ja pistäytyä kaikissa kivoissa kuppiloissa ja kaupoissa, joissa en ole ennen käynyt. Katsella ja kuljeskella ja juoda lasin skumppaa jossain kivassa paikassa, jos siltä tuntuu. Nyt kun se olisi mahdollista, haluaisin kaikkein mieluiten takaisin ma-pe työhön. Niin tyypillistä! Venäläisen sananlaskun mukaan aina hyvä siellä, missä minä en ole. Normaalin työssäkäyvän ihmisen elämänrytmi on kuitenkin aika mukava. Ihan vielä musta ei kokopäiväiseksi yrittäjäksi ole, joten tavoitteeni on päästä töihin ihan toimitukseen. Saa ottaa yhteyttä ja tarjota töitä! Kun opiskelun jälkeen pääsi ma-pe työnteon makuun, siitä haluaa pitää kiinni. Pienen loman minäkin kuitenkin tarvitsen ja sellainen on pian edessä. Sen jälkeen haluan palata kiinni normaaliin arkeen, jossa herään seiskan jälkeen ja lähden julkisilla tai pyörällä töihin. Joten nyt universumi, suo minulle uusi työpaikka ja anna minun jatkaa normaalia arkea kesän jälkeenkin.

“My old grandmother always used to say, Summer friends will melt away like summer snows, but winter friends are friends forever.”
― George R.R. Martin

“A man says a lot of things in summer he doesn't mean in winter.”
― Patricia Briggs  

 

Mitä suunnitelmia sinulla on syksyksi? Mikä kesässä 2018 oli parasta?

 

Love,

Maija

XOX 

Pages