Ladataan...
What Is Life

Tällä viikolla on ollut niin lämpimiä päiviä, että ajatukset ovat kääntyneet vielä menneeseen kesään. Kesään, joka oli paras naismuistiin, ellei jopa yksi kaikkien aikojen parhaista! Sain asua jälleen Helsingissä, maailman parhaassa kaupungissa. Sain tehdä toimittajan töitä koko kesän. Tapasin ystäviä, muutaman kerran hummailin stadin kesäyössä ystävien kanssa, juoksin pitkin rakkaita rantojani, aloitin useat keskiviikkoaamut joogalla kotirannassa ja suorastaan imin Helsingin kauneutta itseeni! Kesä tuntui pitkältä, kun se alkoi jo toukokuussa. En ole mikään helteiden rakastaja, mutta olihan se aivan mahtavaa, että kesä oli oikea kesä, eikä tarvinnut palella. Helteiden aikana tosin erään viikonlopun jälkeen ketutti palata maalta kuumaan kaupunkiin. Olisihan se ollut ihanaa saada viettää edes yksi pidennetty kesäviikonloppu, kun lomaa ei ollut. Olisin vain lillunut uimapatjalla järvessä ja lukenut pihalla tammien katveessa hyvää kirjaa. Ehkä mullakin on jonain päivänä kesäloma...Toisaalta, alle kahden viikon päästä olen lomalla, kun lähes kaikki muut ovat töissä. Se ei haittaa minua ollenkaan ;)

Ringo Starr keikkaili kesäkuussa Helsingissä. Se oli konsertti, jota en koskaan unohda. Olisinpa vain tajunnut ostaa lipun aiemmin, niin olisin päässyt hieman paremmalle paikalle. Kun pyöräilin Nordikselta kotiin, ajattelin, että näistä valoisista alkukesän illoista pitäisi nauttia paljon enemmän. Työssäkäyvänä sitä ei vain kovin pitkään yöhön viitsi kukkua, koska aamulla pitää jaksaa herätä. Kesäkuu on minusta parasta kesää, koska illat ovat niin uskomattoman valoisia ja luonto vasta puhjennut kukkaan. Äitini pitää aina osan kesälomistaan kesäkuussa, koska alkukesä on myös hänen mielestään parasta kesää.

Stadin kesäyö. Ei lisättävää <3

Suosikkikesäasuni olivat tänä vuonna Filippa K:n musta haalari, jonka ostin alesta kesäkuussa. Olin halunnut tällaista haalaria jo pitkään, ja viimein oikea osui kohdalle. Ihana päällä! Tässä haalarissa tuli pääosin tehtyä töitä, mutta myös ulkoiltua Helsingin yössä. Varsin monikäyttöinen siis! Mukava asu myös työmatkapyöräilyyn. Minä kun en koskaan vaihda vaatteita töihin tullessa, vaan teen töitä siinä asussa, jossa kotoa lähdin. Siksi vaatteiden on sovelluttava pyöräilyyn.

 

Toinen kesän suosikkiasu oli Ivana Helsingin pitsimekko. Minulla on ollut tuo mekko jo kolme vuotta, ja hävettää tunnustaa, että vasta tänä kesänä keksin, että se sopii kaikkein parhaiten puettavaksi valkoisen t-paidan kanssa (tähän sellainen käsiä kasvojen edessä pitävä apina-emoji). Mekko on aika avonainen, joten t-paita alla tekee siitä työkelpoisen. Olen pitänyt sitä myös ohuen neuletakin kanssa, mutta t-paita sopii paremmin. Asun laukku ja kengät ovat vintagea.

Kesälomaa ei ollut, mutta Tallinnassa tuli minilomailtua yksi viikonloppu. Kuka uskoisi, että kuva rannalta on Tallinnasta? Mielettömän kaunis Piritan ranta! Tosin vesi oli todella kylmää! Paljon kylmempää, kuin yhdellekään rannalla Helsingissä. Outoa.

 

Jooga ulkona rannalla oli ehdottomasti paras tapa aloittaa kesäiset keskiviikkoaamut! Voi Leblon, sun joogaa on jo ikävä!

Vaikka kesässä on omat loistavat puolensa, ja rakastan valoisia alkukesän iltoja ja öitä, yhden vuodenajan yliarvostaminen hieman ärsyttää minua. Rakastan kaikkia vuodenaikoja. Kiitollinen mieli on tyytyväinen siihen mitä on, elää täysillä käsillä olevaa vuodenaikaa, eikä haikaile kesää takaisin heti syyskuun tultua. Minä en milloinkaan haluaisi asua ikuisen kesän keskellä.

Nyt kesän ja kesätöiden jälkeen teen toimittajan töitä freenä "vanhalle" työnantajalle. Samalla kirjoitan graduani loppuun, se kun on venähtänyt jo minun mittakaavassa ylipitkäksi projektiksi :/

Kesätyöpestini lopussa aloin olla jo aika väsynyt. Silloin suunnittelin, että kun työt loppuvat, aion haahuilla kaupungilla ja pistäytyä kaikissa kivoissa kuppiloissa ja kaupoissa, joissa en ole ennen käynyt. Katsella ja kuljeskella ja juoda lasin skumppaa jossain kivassa paikassa, jos siltä tuntuu. Nyt kun se olisi mahdollista, haluaisin kaikkein mieluiten takaisin ma-pe työhön. Niin tyypillistä! Venäläisen sananlaskun mukaan aina hyvä siellä, missä minä en ole. Normaalin työssäkäyvän ihmisen elämänrytmi on kuitenkin aika mukava. Ihan vielä musta ei kokopäiväiseksi yrittäjäksi ole, joten tavoitteeni on päästä töihin ihan toimitukseen. Saa ottaa yhteyttä ja tarjota töitä! Kun opiskelun jälkeen pääsi ma-pe työnteon makuun, siitä haluaa pitää kiinni. Pienen loman minäkin kuitenkin tarvitsen ja sellainen on pian edessä. Sen jälkeen haluan palata kiinni normaaliin arkeen, jossa herään seiskan jälkeen ja lähden julkisilla tai pyörällä töihin. Joten nyt universumi, suo minulle uusi työpaikka ja anna minun jatkaa normaalia arkea kesän jälkeenkin.

“My old grandmother always used to say, Summer friends will melt away like summer snows, but winter friends are friends forever.”
― George R.R. Martin

“A man says a lot of things in summer he doesn't mean in winter.”
― Patricia Briggs  

 

Mitä suunnitelmia sinulla on syksyksi? Mikä kesässä 2018 oli parasta?

 

Love,

Maija

XOX 

Ladataan...
What Is Life

Sain luettavakseni Elisa Tikkasen uutuskirjan Kirppareiden kunigatar Näin teet rahaa vaatekaappisi aarteilla. Tikkanen shoppailee vain kirppareilla ja kirjassa hän esittelee huikeita löytyjään. Vai miltä kuulostaa Mulberryn laukku neljällä kympillä, Diorin vintage-kukkaro 2,50 € ja Jimmy Choon korkkarit kolmella eurolla. Löytö, josta olen jo pikkuisen kade on Louboutinin korkkarit kuudella eurolla! Kuudella!

Kirjassa parasta on ekologisen shoppailun ylistys. Maailma on täynnä hyväkuntoista käytettyä tavaraa, joka odottaa löytäjäänsä. Tikkanen ei vain osta ja myy voitolla eteenpäin, vaan myös huoltaa ja säilyttää aarteitaan. Hän löysi kirpputorilta eurolla Givenchyn 1980-luvun tanssikengät, jotka olivat huonossa kunnossa. Niiden kunnostaminen suutarilla maksoi 75 euroa, eikä kengillä olisi enää tehty voittoa nettihuutokaupoissa. Tikkanen kertoo kirjassaan, että hänellä on tapana ostaa tällaisia laatuesineitä siksikin, etteivät ne ainakaan päädy kaatopaikalle. "Mitä useampi jo olemassa oleva laatuesine pelastetaan käyttöön, sitä vähemmän tarvitsee valmistaa mahdollisimman halvalla massatuotettuja tusinatavaroita." Jaloja ajatuksia, mutta maailmassa pitäisi nähdä aikamoinen massapako ketjuliikkeistä, jotta halpatavaran tuottaminen lopetettaisiin kokonaan.

Lopulta Tikkanen myi kengät työkaverilleen ja ne pääsivät taas käyttöön. Se oli tietysti kaikkein parasta, ja nostan hattua kaikille yrityksille tehdä maailmasta edes vähän ekologisempi paikka.

Minäkin tykkään käydä hyvillä kirppiksillä. Viimeisen puolen vuoden aikana käynnit tosin ovat olleet hyvin vähäisiä, koska muuton jälkeen jäi pieni tavarakammo. Minut erottaa kirppisshoppailijana Tikkasesta se, etten osta tavaraa myydäkseni sitä eteenpäin. Ostan vain itselleni ja korkeintaan läheisille, jos bongaan jotain, mitä joku lähipiirissä keräilee, tai mistä joku todella ilahtuisi.

Monet parhaista löydöistä olen tehnyt Kaivarin kanuunassa Helsingissä, silloin kun kirppis oli vielä vanhassa osoitteessa Merikadulla. Siellä vastaan on tullut mm. Givenchyn hame 8 eurolla ja liuta muita designermerkkejä pilkkahintaan. Viikko sitten bongasin Kanuunasta (nykyinen osoite on Vuorimiehenkadulla) Moschino Cheap & Chic (yksi mun lempimerkki! <3) mekon hintaan 9€. Harmikseni mekko oli liian iso. Olisi sopinut loistavasti työmekoksi syksyyn ja talveen! En halua ostaa minulle liian isoja vaatteita tai kenkiä jälleenmyynti mielessäni. En halua kotiini yhtään mitään ylimääräistä jo siitä syystä, ettei ylimääräiselle ole tilaa. Suomen markkinoilla ei myöskään ole kovin helppoa saada tiettyjä merkkejä kaupaksi (välillä tuntuu siltä, ettei kaupaksi ole kovin helppo saada yhtään mitään. Kyselijöitä kyllä riittää), eikä kv.nettikaupoissa myyminen oikein korkeiden kustannusten vuoksi kiinnosta.

Vuosien saatossa Kaivarin Kanuunassa on myös tullut vastaan vaatteita, jotka olisin riemusta kiljuen ostanut omakseni, mutta hinta on ollut silloiseen budjettiini nähden liian kova. Melkein itku silmässä olen jättänyt sovituksen jälkeen myyntipöytään niin Burberryn lyhyen trenssitakin kuin Célinen mustan villakangastakin. Toivottavasti joku teki niistä itselleen upeat takkilöydöt!

Kirjan innostamana ajettelin listata joitakin parhaita kirppislöytöjäni kuvien kera. Minna Parikan punaiset mokkakorkkarit maksoivat Kaivarin Kanuunassa tasan kympin! Kengät ovat mielettömän hyvät jalassa ja sopivat niin arkeen kuin juhlaan. Samasta paikasta löysin pari vuotta aiemmin erinomaisessa kunnossa olevat Pertti Palmrothin siniset mokkaiset vintage-avokkaat seitsemällä eurolla. Niitä olen tänä kesänä käyttänyt töissä ahkerasti ja ne ovat keränneet kehuja.

Jo vuosikymmen (!) sitten ostin Hietsun kirppikseltä saman myyjän kojusta D&G -kietaisumekon/tunikan 8 eurolla (kuvassa ylläni). Tänä kesänä käytin sitä piiitkästä aikaa. Muistaakseni 7 euroa maksoi Cacharelin mustapohjainen kukkamekko. Pituus oli minulle väärä, mutta äitini lyhensi mekon helmaa minun mittojani (163 cm) imartelevaksi.

En ole pelkästään merkkivaatteiden perään, vaan olen löytänyt myös merkittömiä tai esimerkiksi Zaran uutta vastaavassa kunnossa olevia vaatteita halvalla. Tummansininen, kultanapein varusteltu klassinen Zara-jakku maksoi turkulaisella kirppiksellä ehkä kympin. Se istuu minulle kuin hansikas.

Löytöjä on ihana tehdä. Koska sitähän kirppis-shoppailu on, löytöjen tekemistä. Kirppikselle on turha mennä tarkka kuva jostakin tuotteesta mielessä. Jos etsimällä etsit metsänvihreää neuletta tai tietyn merkin laukkua, sitä tuskin tulet löytämään. Ostan tavaraa niin käytettynä kuin uutena, mutta löytöjen tekemisessä on aina oma viehätyksensä.

Viimeisessä kuvassa Palmrothin vintage-avokkaat. Kuvan valkoiset Aldo-korkkarit eivät liity tapaukseen mitenkään. Ne ostin uutena ja ne jalassa tanssin viime lauantain ja sunnuntain välisenä yönä aamuun asti. Jalat olivat aamulla hieman kipeät, mutta se oli sen arvoista! ;)

Miltä kirpputoreilta sinä olet tehnyt löytöjä? Oletko löytänyt jotain extra-ihanaa? Oletko lukenut Tikkasen kirjan? Mitä pidit?

 

“Never use the word “cheap”. Today everybody can look chic in inexpensive clothes (the rich buy them too). There is good clothing design on every level today. You can be the chicest thing in the world in a T-shirt and jeans — it’s up to you.” - Karl Lagerfeld

 

Love,

Maija

XOX

Ladataan...
What Is Life

Se ei ollut tietoinen päätös, mutta reilut kolme vuotta sitten tein sen vikan kerran. Nimittäin värjäsin hiukset. Päätös värjäämisen lopettamisesta oli muhinut alitajunnassani kauan. Jo melkein 10 vuotta sitten oli ajanjaksoja, jolloin olin puoli vuotta värjäämättä hiuksiani. Väri sai haalistua ihan rauhassa, enkä varsinkaan kesäaikaan viitsinyt parturissa käydä juurikasvua värjäyttämässä. Vuonna 2011 vietin koko kuuman kesän Genovassa ja päänahkani kärähti auringossa aika ikävin seurauksin. Se kutina oli jotain aivan älytöntä! Tuon ikävän sattumuksen jälkeen olin todella pitkään värjäämättä hiuksiani. Samana vuonna myös tykästyin luonnolliseen lookiin. Juurikasvu alkoi olla tuolloin muodissa. Jossain vaiheessa seuraavan vuoden puolella kuitenkin sorruin taas väripurkille. 

Kesän 2015 jälkeen aika oli viimein kypsä. Minua ei vähääkään huvittanut enää värjätä hiuksia. En muutenkaan ole mikään suuri parturissa käymisen ystävä. Enemmän se on välttämätön paha, jota lykkään viimeiseen asti. Parturikäynneilläni on usein puolen vuoden väli, mikä on monen kampaajan mielestä ymmärrettävistä syistä liikaa. Joskus jopa omasta mielestäni.

Kun värjäämisen lopettaa, aluksi juurikasvu tuntuu kamalalta. Jos tässä vaiheessa luovuttaa, tuskin tulee koskaan pääsemään värikierteestä eroon. Sen kierteen minä nimenomaan halusin katkaista. Kun nyt katson vanhoja kuviani, joissa mulla oli tummanruskeat hiukset, näen vähän kuvasta riippuen vain kamalan värikypärän. Mulla ei ole luonnostaan Penelope Cruzin täydellistä tummanruskeaa hiusväriä, joten miksi tavoitella jotain sellaista, josta tulee ruma juurikasvu ja väri haalistuu AINA punertavaksi. Omasta väripigmentistä kun ei pääse eroon. Jos oma vanha "lainaväri" näyttää kuvissa ei-niin-mairittelevalta, ihan samalla tavalla silmiin sattuu kaikki sellaiset hiusvärit, jotka nimeenomaan ovat värejä, myrkkyjä purkista. Sellaiset hiukset, jonka värisiä kenelläkään ei olisi luonnostaan. Jos joku haluaa pinkit tai oranssit hiukset, siitä vaan. Pääasia tietenkin on, että itse viihtyy kuontalossaan. Eri asia on sitten, onko se kaunista. Makuasioista on kuitenkin turha kiistellä.

Kerran kuulin kommentin, että "hyvähän sun on, kun sulla on luonnostaan noin hyvä väri". En ollut ihan samaa mieltä, mutta nyt kun katselen tämän postauksen kuvia, voin sanoa, että no niinhän mulla on! Niin hyvä väri, että miksi helvetissä se on pitänyt 12-vuotiaasta asti (!!) peittää myrkyillä!

Värikierteeseen kyllästymisen lisäksi toinen suuri syy hiusten värjäämisen lopettamiseen oli nimenomaan ne myrkyt. Olen muutenkin luomulinjalla kosmetiikassa, niin miksi ihmeessä ottaisin pahimmat myrkyt hiusväreistä? Koska juuri väreistä ne pahimmat myrkyt kehoonsa saa. Tämä Hesarin juttu aihetta sivuten jäi mieleen. Lisää tylyä faktaa löydät tästä Ylen jutusta.

Hiusten värjäämisen lopettaminen on sitä paitsi kuin jännittävä seikkailu: on jännittävä nähdä, minkä väriset hiukset sieltä kaikkien värikerrosten alta oikein ilmaantuvat. Minun hiukset ovat tummat, hieman punaisen ruskeat. Niissä on myös vaaleampia vivahteita. Juuri noista vivahteista pidän. Ehkä joskus astun luomukampaamon ovesta sisään ja haluan kokeilla kasvivärejä - tai sitten en. Tällä hetkellä ei ole minkäänlaista tarvetta värjätä mitään. Pidän hiuksistani juuri näin. En ole enää vuosiin kokenut tarvetta hakea muutosta elämään ulkoisilla asioilla, kuten hiusväriä vaihtamalla. Olen värikokeiluni tehnyt jo silloin yläasteella ja lukioaikoina.

Mitä mieltä sinä olet? Kannattaako hiuksia värjätä, kun niin paljon tietoa synteettisten värien haitoista on olemassa? Oletko lopettanut hiusten värjäämisen? Kerro ihmeessä kommenttiboxissa!

- Maija

XOX

Pages