4 + 3 vaatetta ja asustetta, joihin en enää käytä rahaa

Kesä on minulle tavallisesti vaatteiden, asusteiden ja muiden pikkutavaroiden inventaarion aikaa. Käyn kerran kesässä myymässä Dallapén puiston kirpparilla, jossa saa pystyttää ilmaiseksi kirppispöydän kesäsunnuntaisin aina syyskuulle asti. Myös siivouspäivänä elokuussa olen kerran ollut myymässä ja useamman kerran asiakkaana jossain päin kaupunkia. Viime vuonna ainakin Ruttopuistossa Bulevardilla oli hyvää tavaraa kaupan.

Inventaarion myötä näkee, mitä omista (vaate)kaapeista puuttuu ja minkälaisiin vaatteisiin tai muihin tavaroihin ei enää jatkossa kannata käyttää rahaa. Inventaariosta innostuneena listasinkin pukeutumiseen liittyviä tuotteita, joihin en käytä enää rahaa.

1.Tanttamaiset korkokengät. Tällaisissa kengissä on yleensä pyöreä kärki ja matala, paksu korko. Todelliset mummokengät siis! Minä pidän oikeastaan vain klassisista stilettikoroista. Ja korkoa pitää olla ihan kunnolla, ei mitään viittä senttiä. Klassinen stilettikorkkari on aina tyylissä ja aina muodissa. Pidän myös kiilakoroista, erityisesti kesäisin. Kiilakorkokenkien pohja ei saa kuitenkaan olla liian korkea. Liian korkeat pohjat ovat epäkäytännölliset ja pahimmillaan kengillä on vaikea kävellä.

2. Designer knick knacks. Vielä 10 vuotta sitten (ja alle) olisin saattanut haksahtaa johonkin tällaiseen tavaraan, lähinnä koruihin. Kyseessä on siis huippumuotitalojen ns. sisäänheittotuotteet: pukukorut, avaimenperät, hiusasusteet, pikkuiset pussukat. Oikeastaan kaikilla merkeillä Chanelista Pradaan on tämän tasoista roinaa. Ainut asia, mitä tästä osastosta haluaisin edelleen on Chanelin korvakorut, joissa olisi riippuvat  helmet ja CC-yksityiskohdat kiinnityskohdassa. Uutena en missään nimessä aio tällaisia koruja ostaa, koska hinnat ovat poskettomat ja erään huhun mukaan korut valmistetaan Intiassa. Oikeasti, kuka idiootti maksaa rihkamasta nelinumeroisia summia?

3. Ketjuliikkeiden korut. Rihkamaa sekin on, mutta sillä on sentään rihkaman hinta. Viime vuosilta on jäänyt myymättä vielä muutamia koruja, joita en enää käytä (ja sellaisia, joita en ole koskaan käyttänytkään). Ketjuliikkeiden koruissa pahin ongelma on huono laatu ja haalistuminen. ”Kultaus” haalistuu olemattomiin ja koru menee säännöllisessä käytössä epäsiistin näköiseksi. Usein ketjuliikkeiden korut edustavat pintamuotia ja niillä on muutaman euron jälleenmyyntiarvo. Kun joskus silmäilee vaikka H&M:n valtavia koruvalikoimia, tulee väkisinkin ajatelleeksi pieniä käsiä, jotka ovat niitä näpertäneet 🙁 Pienet kädet valmistavat meille länsimaalaisille vaikka minkälaisia tuotteita, mutta se, minkä voit jättää ostamatta, tee se!

4. Printtipaidat. Minulla on vaatekaapissa kaksi t-paitapinoa: toisessa on yksiväriset ja raidalliset, toisessa printilliset tai kuviolliset. Arvaatte varmaan, kumman pinon tuotteet ovat useammin käytössä. Naseva, (feministinen) teksti tai lempiyhtyeen kuva t-paidassa on jees, mutta aikoinaan olen laittanut aika monta Disney-aiheista paitaa kierrätykseen. 30+ iässä en halua enää sarjakuvahahmoja rintamukseeni, niin kivoja kavereita kuin mikkihiiret, bambit ja iinekset ovatkin.

5. Muovineuleet, polyesterimekot ja paidat. Parikymppisenä sitä oli aivan uuno vaatteiden materiaalien suhteen. Ulkonäkö ja merkki ratkaisivat (merkillä tarkoitan tässä myös silloin paljon käyttämiäni ketjuliikkeitä, kuten Zaraa) ja tietenkin se, että vaate näytti hyvältä päällä. Neule saattoi olla lähes pelkkää akryyliä, mutta ulkonäkö ratkaisi. Mitä ihmettä tekee neuleella, joka ei lämmitä kylmällä? Tai paidalla, joka alkaa haista kainaloista yhden käytön jälkeen? Nykyisin polyesterin tuntee jo vaatetta hipelöidessä, eikä materiaalilappua tarvitse edes lukea. Polyesterivaatteiden määrä eri liikkeiden, edullisten ja kalliimpienkin valikoimissa on järkyttävän suuri. Onneksi tähän on joissakin ketjuliikkeissä jo havahduttu ja esimerkiksi puusta valmistettavaa viskoosia on käytössä jo paljon enemmän.

6. Hupparit. Kaapissani on tasan kaksi hupparia. Toisen olen ostanut itselleni joululahjaksi vuonna 2000 ja toisen ”matkamuistona” kolme vuotta sitten Amerikasta. Molempia käytän kotioloissa. College-paidat on enemmän oma juttu. En tarvitse huppareissa sitä huppua oikeastaan mihinkään, se on vain turha kasa kangasta niskassa. Huppari-farkut-tennarit-look ei edusta omaa tyyliäni yhtään. Sellaisesta tulee lähinnä mieleen yläasteen piha, ja sille pihalle ei onneksi enää tässä elämässä tarvitse palata.

7. Toppaliivit. Yläasteen lopulla käytin harmaata toppaliiviä ja lukion kolmannella mustaa, jossa on karvareunus. Tätä jälkimmäisenä mainittua käytin viime talvena maalla kerran hiihtolenkillä kovalla pakkasella ohuehkon hiihtotakin päällä. Alkukesästä olin jo melkein klikkaamassa ostoskoriin oliivinvihreää toppaliiviä alesta, mutta sitten se jäi. Kun tuota olemassaolevaakin liiviä käytän niin älyttömän harvoin, millä perusteella olisin oikeutettu ostamaan uuden? Sitä paitsi viime talven kylmillä hiihtokeleillä pääkaupungin laduilla käytin lämmittelytakkina lyhyttä kevyttoppatakkia, jonka saa sidottua vyötärölle sen jälkeen, kun lisälämpöä ei enää tarvitse. Toppaliiviä ei saa sidottua mihinkään.

What a lot of things I don’t need, lausui jo Sokrates aikoinaan. Minkälaisiin vaatteisiin tai asusteisiin sinä et käytä rahaa?

Love,

Maija

XO