Mitä tehdä kun työnhakumotivaatio sakkaa?

Tunnustetaanpa heti yksi asia: minä en pidä työnhausta, en ole koskaan pitänyt. Pidän työn tekemisestä, tietenkin, mutta sen hakeminen on aina ollut jollain tavalla tylsää ja epämiellyttävää hommaa. Tuota epämiellyttävää, mutta pakollista hommaa olen tehnyt jo vuoden päivät. En pidä sanasta työtön, enkä viljele sitä puheissani. Kuluneen reilun vuoden aikana, jolloin olen ollut between jobs, olen kirjoittanut lehtijuttuja, kirjoittanut erästä toista työtä, jonka eteen olen antanut kaikkeni, jotta se näkee päivänvalon ja muuttuu rahaksi, sekä ollut mukana yhdessä toisessakin projektissa, josta saa vähän rahaa. Nämä asiat ovat olleet pelastukseni! Kesäkuun alussa tulin kuitenkin siihen pisteeseen, jossa panostus työnhakuun on taas suurempi. And it is boring. (Mutta se tuotti taas yhden haastattelukutsun!)  Siksi olenkin miettinyt, mistä kaikesta motivaatiota voi hakea ja ammentaa lisää. Tässä ajatuksia, joita olen pyöritellyt. Toivon, että näistä on muillekin apua.

1. ”Tärkeiden asioiden saavuttaminen vaatii ponnistelua ja kielteisten ajatusten ja tunteiden hyväksymistä.” –psykologi, psykoterapeutti ja tietokirjailija Annamari Heikkilä. (Tämä ajatus oli jostakin lehtijutusta. Tarkkaa lähdettä en nyt muista, koska luen niin paljon.) Kyllä, uuden kokopäivätyön saaminen on todella tärkeä tehtävä, jonka eteen jatkan ponnisteluja. Olen myös hyväksynyt sen, ettei työnhausta koskaan tule minulle mitään lempiasiaa, enkä tuskin koskaan tule miksikään mestariksi siinä. Mutta ei tarvitsekaan. Mestari haluan olla ihan muissa asioissa.(Ja kuka muka ihan oikeasti tykkää työnhausta?!)
2. Tekeminen. Monet asiat tuntuvat ikäviltä ajatuksen tasolla, mutta sitten kun alkaa tehdä, huomaakin, ettei se niin kamalaa ollutkaan. Kun on saanut taas yhden hakemuksen tehtyä huolellisesti, kun on kartoittanut taas yhden firman ja sieltä sopivan henkilön, johon olla yhteydessä, on ottanut taas monta uutta askelta kohti unelmien työtä.
3. Kannustavat kirjat eli lukeminen. Toukokuussa luin Lauri Järvilehdon Upeaa työtä!-kirjan, joka on paras ja motivoivin koskaan lukemani työnhakuun, kutsumuksen löytämiseen ja työelämään ylipäätään liittyvä kirja. Kuin täydellisenä vastakohtana tälle kirjalle, käsiini osui kirjastossa eräs toinen työtä ja työnhakua käsittelevä kirja, joka oli suorastaan masentava ja lannistava! Pläräilin opusta hetken. Miten kenenkään työnhakumotivaatiota pitää yllä esim. sellainen ajatus, että vuoden te-toimiston asiakkaana ollut luetaan pitkäaikaistyöttömäksi? Tai sellainen, että osaaminen vanhentuu nopeasti, on työnhakijan vastuulla pitää omasta markkina-arvostaan huolta. Plus loputon lässytys itsensä brändäämisestä. Tuollaisen tekeleen lukemisen  jälkeen olisi lähinnä valmis hyppäämään katolta! Järvilehdon kirja puolestaan pursuaa inspiroivaa ajateltavaa. Sävy on kannustava ja ikävimmätkin asiat on sanottu miellyttävällä tavalla, vaikkakin suoraan. Toiset ihmiset motivoituvat kaunistelemattomasta meiningistä, minä en. Sillä on koko maailman merkitys, millä tavalla ihmisiä motivoidaan, mikä toimii kenelläkin. Tärkeää on ymmärtää, mikä toimii omalla kohdalla.
4. Konkretian ja onnistumisten kirjaaminen ylös. Mitä tein tänään/tällä viikolla uuden työpaikan saamisen eteen? Missä onnistuin (esim. sain haastattelukutsun) tai kirjoitin kaksi hakemusta, joiden kieleen olen todella tyytyväinen. Kun sitten viikon lopuksi silmäilee aikaansaannoksiaan, huomaa konkretian. Jos joku kysyy, voi heti kertoa, mitä kaikkea on tehnyt.
5. Työnhaku on normaali osa elämää ja työuria. Kyllä, se tulee jokaisen eteen jossain muodossa. Maailma on epävarma, yllättäen iskevien virusten riepottelema paikka. Työtä ei ole suoraa päätä luvattu kenellekään, vaikka olisi valmistunut mistä. Parasta siis hyväksyä työnhaku osaksi elämää.
6. Hommiin käyminen HETI eli käsien upottaminen multaan. Tämäkin ajatus on Järvilehdon kirjasta. Itse olen toisinaan lahjakas lykkäämään epämiellyttäviltä tuntuvia asioita, tai viivyttelemään niihin tarttumista. Ensin pitää pyyhkiä pölyt, viikata pyykit ja siistiä aikakauslehtien pino. Kuinka sitä kotityötä alkaakin riittää, kun johonkin oikeasti tärkeään pitäisi tarttua! Tuttu tunne luultavasti kaikille, jotka ovat kirjoittaneet jonkinlaisen opinnäytetyön. Eli siis tartu HETI toimeen, mieti vasta sitten. Jos sinulle tulee tunne, että tämä juttu pitää nyt tehdä, sitä yhtä paikkaa pitää hakea, tee se heti. Silloin momentum on takuulla oikea!
7. Keep your eyes on the prize. Vaikka jonkun asian tekeminen ei ole aina kivaa, se vie kuitenkin kohti omaa päämäärää, joka tässä tapauksessa on unelmatyö. Huippu-urheilijat jauhavat samoja tylsiä harjoituksia, kuten porrasjuoksua satoja kertoja. Jokaisella urheilijalla on taatusti harjoitusohjelmassaan jotain, minkä tekeminen on pakkopullaa. Mutta jos sen jättäisi tekemättä, se heijastuisi lopputulokseen. Kun muistaa pitää katseen omassa päämäärässään, maalissa, motivaatio pysyy yllä tylsienkin juttujen kohdalla.
8. Lopuksi, Eleonor Rooseveltin sanoin: Tee joka päivä yksi asia, joka pelottaa sinua. Työnhakuun sisältyy asioita, jotka jos nyt eivät pelota, niin ainakin jännittävät minua. Kuten tuntemattomille ihmisille soittaminen. Se jännitti minua usein myös toimittajan roolissa, varsinkin silloin, kun soitin jollekin julkkikselle ja pyysin haastattelua. Kaikki me olemme ihmisiä, mutta silti kontaktointi jännittää – ja se saa niin tehdä. Ihan joka päivälle en keksi pelottavaa tekemistä, mutta kerran viikossa pitää vähintää tehdä jotain, mikä jännittää tai pelottaa!

Toivottavasti näistä ajatuksista on sinullekin jotain hyötyä! Nyt kippis ja kone kiinni! Minä lähden illalla maalle perheen luo juhannuksen viettoon. Aion ainakin tehdä kukkaseppeleitä, ehkä leipoa kakun, uida, saunoa (vihtoa saunassa), suppailla ja lenkittää maailman ihaninta koiraa <3. Sekä tietenkin katsella lauantaina Italian pelin futiksen EM-kisoissa.

Aurinkoista juhannusta kaikille!

Love,

Maija