Raskas joulukuu
Joulukuu. Lahjaostoksia ja lahjatoiveita, korttien kirjoittamista, joululeipomista, joulukatujen avajaisia, joulutoreja, jouluvaloja ja joululauluja. Jokavuotinen ilonlähde vai ahdistus? Minulle jälkimmäinen. Kuulun niihin ihmisiin, joille joulukuu on vuoden raskain kuukausi. On huvittavaa, että ihmiset inhoavat marraskuuta ja sen synkkyyttä ja pimeyttä. Joulukuussa on vielä synkempää! Päivä lyhenee aina talvipäivän seisaukseen asti ja jos lunta ei ole, on todella pimeää. Yleensä joulukuussa on myös paljon töitä, on sitten opiskelija, työssä käyvä tai molempia. Deadlinet paukkuvat ja palautettavia töitä riittää. Pimeyden takia vireystila ei ole paras mahdollinen. Silti pitäisi vain jaksaa olla yhtä tehokas kuin toukokuussa, vaikka mieluummin makaisi sohvalla, söisi suklaata ja katsoisi Frendejä Netflixistä. Kun tähän päälle lisätään kaikki jouluvouhotus, hulina ja hälinä, alkaa oma mitta täyttyä. Haluaisi vaan paeta jonnekin todella kauas ja tulla sieltä takaisin vasta tammikuussa.
Lapsena jouluaatto oli vuoden odotetuin päivä. Jännitettiin ja odotettiin joulupukin (eli Matin, Samin tai Tuomon :D) tuloa. Katsottiin Samu Sirkan joulu tai Metsoloiden joulujakso. Vietiin kynttilät niin ihmisten kuin eläintenkin haudoille. Illalla käytiin joulusaunassa, lähipiiri kokoontui meille ja monet lahjatoiveet toteutuivat. Syötiin pitkän pöydän ääressä ja tunnelma oli aina mahtava. Illalla kävi nukkumaan uusi yöpuku päällä. Joulupäivänä leikittiin ahkerasti uusilla barbeilla ja legoilla. Käytiin laskemassa pulkalla. Tultiin taas sisälle, syötiin ja herkuteltiin, katsottiin joku hyvä elokuva televisiosta. Tapaninpäivänä lähdettiin isovanhempien luo perinteiselle Tapanin ajelulle. Taas pöytä notkui mamman laittamia herkkuja. Aikamoista idylliä, kun näin jälkeenpäin ajattelee. Ihania muistoja.
Vuosien saatossa ydinporukka pieneni, kun isovanhempia kuoli. Lapsukaisista kasvoi aikuisia. Siinä samalla joulun merkitys ainakin omalla kohdalla alkoi haalistua. Lastenlaulut, lapselliset koristeet ja tonttulakit jäivät lapsuuteen, jonne ne kuuluvatkin. Jouluhan on ennen kaikkea lasten juhla. Ehkä siksi aikuiset, jotka vouhottavat joulusta jotenkin epäilyttävät minua. Heillä on oikeus pitää joulusta ja vouhottaa, mutta yhtä lailla joulusta on oikeus olla pitämättä. Sitäpaitsi joulu ei ole kaikille riemujuhlaa. Kaikilla ei ole varaa markkinahumuun, lahjakasoihin tai ylensyöntiin. Sydäntä raastaa se ajatus, että monet lapset eivät saisi ainuttakaan lahjaa ilman hyväntekeväisyyskeräyksiä. Siksi hyväntekeväisyyteen annetut lahjat tai rahalahjoitukset ovat joulun kaikkein tärkein lahja ja teko. Kaikki muu on turhuutta.
Ilmeisesti joulusta pitäisi kaikkien tykätä, sehän on niin ihanaa aikaa! Jos siitä ei pidä, saa pahimmillaan osakseen kummeksuvia katseita tai saa juurta jaksaen selittää, miksi ei pidä. Ihan samalla tavalla kun 15 vuotta sitten sai selittää, miksi ei syö lihaa (tai juo viinaa). Näyttelijä Hannu-Pekka Björkman kirjoitti aikoinaan Eeva-lehden kolumnissa loistavasti jouluvouhotuksen hulluudesta. Jos juhannuskokot roihuaisivat huhtikuussa automarkettien pihalla ja ihmisille tarjoiltaisiin grillimakkaramaistiaisia, sitä pidettäisiin täysin idioottimaisena touhuna. Ilmeisesti joulukortit ja suklaarasiat lokakuun lopulla eivät ole yhtä idioottimaisia, kun niihin kuitenkin törmää kaupoissa jo pari kuukautta ennen joulua. Miten lokakuu ja joulu liittyvät yhteen? Tai marraskuu ja joulu?
Ihmiset eivät tule samoista asioista onnellisiksi. Miksi joulu olisi jonkinlainen poikkeus? Eihän kukaan voi väkisin pitää mistään. Sitä joko tykkää jostain tai ei. Tunteita ei voi pakottaa.
Tässä blogissa, kuten omassa elämässäni ja arvoissani, hyvinvointi on kantava teema. Olen kantapään kautta oppinut, mitkä asiat lisäävät omaa hyvinvointia ja mitkä eivät. Tiedän, minkälaisiin asioihin laitan energiaani ja osallistun, ja mitkä jätän heti kättelyssä muille. En kaipaa elämääni yhtään mitään ylimääräistä hälinää, hulinaa tai mölinää oli sitten joulu tai juhannus. Kierrän todella kaukaa joulukadut, joulumarkkinat tai kaikki paikat, joissa joululauluja aletaan soittaa marraskuussa. Jos omassa ruokakaupassa joululaulut soivat marraskuussa, annan palautetta välittömästi. Joulumarkkinat ahdistivat minua jo 12-vuotiaana. En altista itseäni ahdistaville asioille, jotka eivät ole pakollisia. Elämässä riittää ahdistavia asioita, jotka on pakko kohdata.
Aikuisenakin on totta kai ollut mukavia jouluja ihan kotimaassa, mutta parhaimmat olen viettänyt alppimaisemissa. Niin aion viettää myös tänä vuonna. Olin marraskuussa työn puolesta tapahtumassa, joka liittyi jouluun. Nainen vieressäni sanoi toiselle, ettei hänellä ollut yhtään jouluinen olo, kun tuli tänne, mutta täällä tuli heti jouluinen fiilis. Taustalla soivat (onneksi) englanninkieliset joululaulut. Tämä katkaisi ns. joulukamelin selän. Mietin, mitä helvettiä edes teen koko tapahtumassa? Illalla kotona varasin lennot.
Pakoon joulua ei ainakaan länsimaissa pääse mihinkään. Eikä se ole tarkoituskaan. Pääasia, että ihminen löytää oman tavan viettää joulua (tai olla viettämättä). Minulle joulu ei ole joulu, jos ei ole lunta. Viime vuonna kävi niin ihanasti, että joulu oli valkoinen kotimaassakin ja lunta oli etelässäkin niin paljon, että pääsi hiihtämään. Tänä jouluna hiihdän kaupungissa, jonka sijainti on Euroopan korkein. Todellinen korkean paikan leiri siis, saa nähdä miten paljon ladulla puhalluttaa! :D Rakastan alppikylien tunnelmaa ja rauhaa. Edellinen joulumatka Saksan ja Itävallan kautta Pohjois-Italiaan on yksi elämäni parhaimmista. Siinä suorastaan sielu hyrisi tyytyväisyydestä, kun todella vaikean vuoden jälkeen pääsi upeisiin alppimaisemiin hiihtämään ja nauttimaan kaikesta.
Kannustan siis kaikkia miettimään, mikä tuottaa iloa ja hyvinvointia elämään, mistä asioista tulee onnelliseksi ja mitkä tuottavat vain ahdistusta ja huonoa mieltä. Kun tuntee itsensä, ei tarvitse laittaa rumia poronsarvia päähän, soitattaa jouluradiota ja leikkiä, että laatikot maistuvat. Jos perinteinen joulu on sinun juttusi, se on mahtavaa! Älä kuitenkaan tuputa joulun ilosanomaa kaikille, vaan anna jokaisen elää tavallaan. Tämä yhteiskunta kun pakottaa meidät kaikki muutenkin sietämään jouluvouhotusta, joululauluja ja valonsaastetta. Kuten Eros Ramazzotti laulaa, Buon natale (se vuoi), hyvää joulua (jos niin haluat).
Maija
XOX