Korona-hysterian aikoina Mindfulness-taidot ja kyky olla kiitollinen nousevat arvoon arvaamattomaan

Koronaviruksen leviämisen estämiseen tähtäävät toimenpiteet  ovat alkaneet kotimaassa. Kadut ja lounasruokalat ovat hiljentyneet, kirjastot menneet kiinni. Ihmiset istuvat kotona ja  tekevät etätöitä. Niin myös minä. Olen freelancer, joten minulle kotona tehtävä työ ei ole poikkeus, vaan lähes jokapäiväistä. Normaali viikkoni rytmittyy sillä, että teen osan päivistä töitä kotona, osan kirjastolla ja osan Redin työhuoneella. Kirjastot ja työhuone ovat nyt pelistä pois, joten vain koti jää jäljelle.

Monella ihmisellä kodin seinät kaatuvat päälle jo melko vähäisestä siellä vietetystä ajasta. Kaikki eivät kestä olla yksin kotona montaa tuntia kerrallaan. Koronapandemia on globaali kriisi, joka koskettaa tavalla tai toisella jokaista. Kaikkien arki muuttuu jotenkin. Kriisi antaa kuitenkin aina mahdollisuuden kasvuun ja omien tapojen muutokseen. Nyt on esimerkiksi jokaiselle täydellinen aika miettiä suhdetta matkustamiseen. Mikä määrä lentomatkoja vuodessa todella on tarpeen ja kohtuullista? Riittäisikö vähempikin? Montako ulkomaan lomaa ihminen todella tarvitsee? Kun pandemia jyllää, kaikesta matkustamiseen liittyvästä tuleekin täydellistä turhuutta, jonka voi unohtaa saman tien. Status katoaa, kaukomatkalla ei voikaan enää pönkittää heikkoa itsetuntoa. Miksi matkustaminen on meille silti niin tärkeää? Ilmastonmuutos ei katoa mihinkään, vaikka korona täyttää nyt uutiset.

Korona laittaa koetukselle nekin, jotka eivät tautia saa. Väitän, että ihmiset, jotka ovat ottaneet Mindfulnessin eli hyväksyvän, tiedostavan läsnäolon harjoittamisen osaksi elämäänsä ovat kriisitilanteissa vahvempia kuin ne, joiden mielestä Mindfulness, meditointi ja muu vastaava kuuluu hömppäsektorille. Mindfulness perustuu tieteeseen ja jo kahdeksan minuutin päivittäisellä harjoittelulla on merkitystä esim. stressin hallintaan. Luulisi, että jokainen haluaisi ilomielin helpottaa stressin ja ahdistuksen tunteita näinä aikoina. Juuri nyt on sopiva aika aloittaa!

Samoin on asian laita kiitollisuuden kanssa. Kaikki me, jotka olemme pitäneet säännöllistä kiitollisuuspäiväkirjaa, löydämme helpommin kiitollisuuden aiheita vaikeidenkin elämänvaiheiden keskellä. Helppoahan se silloin on olla ”kiitollinen kaikesta”, kun asiat ovat hyvin. Taidot punnitaan vasta sitten, kun ajat muuttuvat vaikeiksi.

Juuri nyt haluaisin muistuttaa kaikkia olemaan hyvin kiitollisia etätyömahdollisuudesta ja siitä, että ylipäätään on työtä, jota tehdä. Kaikilla näin ei ole ja koronakriisin jatkuessa hyvin todennäköisesti vielä kuukausia, lomauttamisia ja irtisanomisia tulee vääjäämättä. Vaikka terveys menee talouden edelle heittämällä, on itseänikin jo hirvittänyt kuinka pahasti Suomen ja maailman talous sakkaa. Ja miten se vaikuttaa omaan tilanteeseeni, omaan työllistymiseen, kun parhaillaan haen uutta työtä viestinnän/sisällöntuotannon alalta.

Olin yli viikon maalla lomalla + remppa-apulaisena. Eilen illalla palasin takaisin kaupunkiin. En tiedä, oliko se järkevä liike. Maalla monilta asioilta on ihan eri lailla turvassa kuin suurissa kaupungeissa. Paluubussissa oli lisäkseni kuusi ihmistä ja kaikilla meillä oli kunnon ”turvaväli” toisiimme. Nyt olen kuitenkin Helsingissä ja aion olla vain kotona, käydä lenkillä ja ostaa pakolliset asiat lähikaupoista. Mietin myös ruoan tilaamista läheiseen noutopisteeseen (jonot ovat kuulemma jo pitkät). En kerta kaikkiaan aio mennä mihinkään ylimääräiseen paikkaan.

Kun koronauutiset viime torstaina alkoivat vyöryä päälle, alkoi ahdistaa melkein saman tien. Onneksi remontoiminen ja tavaroiden inventointi auttoivat pitämään ajatukset kurissa. Mikä parasta, maalla luonnosta saatava voima on uskomaton. Metsät ja pellot ympäröivät lapsuudenkotiani. Joen rannassa voi istua, katsella ja kuunnella virtaavaa vettä. Voin valita sen, mihin metsään haluan juuri tänään mennä. Viime viikolla huomasin sen, minkä olen huomannut jo vuosia sitten: jo vartin metsäkävely rauhoittaa ja maadoittaa. Huolet ja murheet pienenevät ja ajatukset vaihtuvat päässä. Luonnon voima on maaginen. Täällä kaupungissa saan saman vaikutuksen meren rannalla, vaikka kävelisin Merihaan rannassa ja lahden toisella puolella näkyy Katajanokka, eikä luonnonmaisema. Saan iloa ja hyvää mieltä myös kauniista ihmisen rakentamista ympäristöistä. Kauneus ilahduttaa, on se sitten rantakallio Mustikkamaalla tai kaunis jugendtalo.

Minun vinkkini kaikille etätyöläisille on tämä: mene luontoon kerran päivässä. Jos se on mahdotonta, mene ulos johonkin paikkaan, joka on sinulle tärkeä, jossa viihdyt ja jossa on kaunista. Se voi olla puisto, kaistale rantaa tai mikä vain paikka, jossa on edes jokin luonnon elementti. Jätä puhelin kotiin ja vain ole ja kuulostele ääniä. Eilen sain lenkillä valtavasti iloa linnunlaulusta. Luonnossa olo lohdutti ja rauhoitti, vaikka mielessä pyörivät Italian kuolleisuusluvut vuorokauden sisällä. Oma ahdistus oli huipussaan. Mietin kaikkia Pohjois-Italiassa asuvia tuttujani. Miten he voivat? Kirjoitin WhatsAppissa yhdelle heistä, onneksi hän on kunnossa <3 Ja oli iloinen siitä, että otin yhteyttä ja välitän.

Nyt on kuitenkin kevät, vaikka hyvin poikkeuksellinen sellainen. Sekin auttaa, kun avaa sisällä ikkunaluukun ja kuulee ulkona laulavat linnut. Kun eilen tulin lenkiltä sisälle ja lämmitin ruokaa itselleni, taivas alkoi seljetä. Pian aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, vaikka vain hetki sitten oli harmaata ja sateista.

Vaikka maailmassa olisi kaaos, samaan aikaan myös hyviä asioita tapahtuu koko ajan. Jokaisessa päivässä on aihetta kiitollisuuteen. Poikkeuksellisina aikoina pienet hyvät asiat ja luonnon kauneus, kevät, loistavat entistä kirkkaimpina <3

Love,

Maija

XO

Ps. Postauksen kuvat ovat noin vuoden takaa ja veljeni ottamat.