Luettua vuonna 2020 – nämä kirjat olivat suosikkejani

Vuosi 2020 on onneksi jo historiaa, mutta parhaat viime vuonna luetut kirjat ovat yhä mielessäni. Viime vuonna luin viitisenkymmentä kirjaa. Mitkä jäivät sydämeeni ja kirjahyllyyni ja mikä niissä sykähdytti?

Viime vuonna otin tavoitteeksi lukea paljon naisista kertovia kirjoja. Vielä parempi, jos kyseessä oli naisen naisesta kirjoittama kirja. Yksi sellainen helmi oli tämä:

Ulla-Maija Paavilainen: Suurin niistä on rakkaus – Kirsti Paakkasen tarina

Tämän kirjoitti mies, mutta helmi sekin oli:

Jere Nurminen: Kiira – Ehjäksi särkynyt

Kirsti Paakkasen elämäkerta ilmestyi viime keväänä. Erään miesnäyttelijän muistelmien yhteydessä iltapäivälehtien toimituksissa varmaankin bailattiin. Niin monta seksiin liittyvää klikkiotsikkoa saatiin aikaan ja olihan siellä kai viinaa ja mielenterveysongelmiakin. Kirsti Paakkasen elämäkerran kohdalla kohua oli paljon vaikeampi saada aikaan. Hän kun ei juo viinaa ja kirjassa mainitaan nimeltä vain kaksi rakasta. Ensimmäinen ja samalla ainut aviomies sekä ranskalainen miesystävä, joka tippui Kirstin matkasta pois jossakin kohtaa. Ihailijoita Kirstillä riitti, mutta sivistyneenä ihmisenä hän pitää miesten nimet ihan omana tietonaan.

Kirjaa lukiessa ei voi kuin ihailla tätä naista. Ja kaikille nelikymppisyyttään kolumneissaan määkiville  tiedoksi, ikä on vain hyvin harvoin este yhtään millekään! Kirsti Paakkanen perusti mainostoimiston 40-vuotiaana ja osti Marimekon kuusikymppisenä. Tuhkaa voi alkaa sirotella päälleen vaikka 25-vuotiaana, mutta oikeasti ei kannattaisi. Jos ihminen haluaa jotain tai kun aika on oikea isommalle siirrolle elämässä, ei silloin vilkuilla numeroita mittarissa.

Paakkasessa on hyvin paljon samaa kuin idolissani Lenitassa. Molemmat ovat menneet naimisiin vain kerran. Molemmat ovat tietoisesti panostaneet uraansa. Ja ne urat ovatkin sitten sitä tasoa, joista kirjoitetaan kirjoja. Kummallakaan ei ole lapsia. Kirsti ei voinut saada lasta, eikä mies halunnut adoptoida. Lenita ei koskaan halunnut lapsia. Molemmat ovat myös todella tyylikkäitä naisia, joiden vaatteet ja asusteet tulevat maailman huippumuotitaloista tai kotimaisilta designereilta. Kun on omalla työllään tienannut omat rahansa, voi huoletta shoppailla Diorilla ja Chanelilla. Nämä naiset ovat täysin toinen ääripää luksusta somessa esitteleville trophy waiffeille ja muille turhakkeille.

Toinen hyvin tehty ja nopeasti ahmittava elämäkerta naisesta oli Kiira Korven tarina. Tämä kirja ilmestyi syksyllä 2018. Kirjassa kosketti erityisesti Kiiran armottomuus itseään kohtaan urheilijana, mikä näkyi mm. syömishäiriönä.

”Paino ja suhde omaan kehon on taitoluistelussa todella vaikea aihe, jota varmasti jokainen luistelija jossain vaiheessa uraa pohtii. Monen valmentajan mielestä urheilijan painon täytyy tässä lajissa olla jopa hiukan epäterveen puolella, koska silloin monia asia muuttuu helpommaksi. Olen tavallaan samaa mieltä. Mutta missä menee raja, että urheilija muokkaa instrumentistaan eli kehostaan paremman omaan työhönsä, milloin se alkaa kääntyä harjoittelua vastaan ja häiritä liikaa koko elämää?”

Kiinnostavaa oli myös lukea Kiiran tutustumisesta venäläiseen miljardööriin, joka ihaili häntä. Mitä kaikkea uskomatonta siitä seurasikaan! Tuossa osassa Kiiran tarinaa on oikeasti ainekset Hollywoodin romanttiseen komediaan!

Pidin myös näistä naisista kertovista kirjoista:

Pia Maria Montonen: Valtakunnan miniä

Andrew Morton: Meghan Markle – Prinsessa Hollywoodista

Valtakunnan miniä on tietenkin Brita Kekkonen, jonka appi oli UKK. Brita oli naimisissa diplomaatti Matti Kekkosen kanssa ja hänen isänsä oli K.-A Fagerholm, maineikas poliitikko ja kolminkertainen pääministeri. Elämä kuljetti Britan diplomaattipuolison mukana useisiin maihin. Italiaan taisi jäädä pisin suhde, sillä Britan tytär asui maassa vuosikausia. Britan poika Timo on Kekkosen suvun päämies tänäpäivänä.

Meghan, totta kai. Yksi viime vuoden googletetuimmista ja puhutuimmista henkilöistä. Suomennoksen nimi on typerä, sillä Meghan ei ole prinsessa vaan herttuatar. En aina oikein tiedä, mitä mieltä tästä naisesta pitäisi olla. Se on fakta, että brittiläinen media muut sopulit vanavedessään on kaatanut sankotolkulla kuraa hänen päälleen. Ja miksi? Siksikö, että hän on värillinen nainen? Koska hän on eronnut nainen? Oliko hän umpikonservatiivisten brittien mielestä kerta kaikkiaan väärä valinta prinssin puolisoksi?

Toisaalta, Meghanilla ei ollut enää aikaa vanhoille ystävilleen, kun hän sai nimeä Hollywoodissa. Myös ero ensimmäisestä aviomiehestä tuli tämän jälkeen ja tarinoiden mukaan kyseessä oli tyly dumppaus. Kerrotaan myös lukuisista ghostauksista ja halusta löytää brittiläinen puoliso. Kirjan kuvien joukossa on paljon otoksia  Meghanin entisen parhaan ystävän albumeista. Tämä nainen, Ninaki Priddy, myi kuvansa kuusinumeroisesta summasta medialle. Huh! Kukaan ei ole niin vaarallinen vastustaja, kuin entinen ystävä.

Viime vuoden luetuista erikoismaininnan saavat myös nämä teokset:

Joel Haahtela: Adélen kysymys (Haahtela osaa kirjoittaa niin kauniisti. Olen hänen kirjojensa ja tyylinsä vannoutunut fani <3 )

Jussi Nikkilä: Näyttelijä

Oprah Winfrey: The Path Made Clear (voit lukea kirjasta lisää tästä postauksesta)

Johann Hari: Mielen yhteydet

Haemin Sunim: Asioita joita huomaa vasta kun hidastaa

Nuo kaksi viimeistä varsinkin, suosittelen lämpimästi. Harin kirja käsittelee masennusta ja katkenneita yhteyksiä. Miksi masennusta on niin paljon? Miksi patenttiratkaisuksi tarjotaan usein vain lääkitystä, eikä huomioida ihmisen tilannetta kokonaisvaltaisesti? Johtuuko masennus erilaisista katkenneista yhteyksistä?  Jos yhteys toisiin ihmisiin, luontoon tai mielekkääseen työhön on kadonnut, ei liene ihme, jos masentuu. Harin kirjan lukemisesta on hyötyä ihan jokaiselle!

Sunimin kirja on täynnä viisautta ja ajattelemisen aihetta. Tästä kirjasta jäljensin monta lausetta ylös. Kuten esimerkiksi:

”Älä tunne alemmuutta missään olosuhteissa. Muista, että Jumala on luonut sinut omaksi kuvakseen. Olet Jumalan arvokkain poika tai tytär. Olet myös Buddha, vaikka et ole sitä vielä oivaltanut. Sinulla on sama buddhaluonto kuin kaikilla buddhilla maailmankaikkeudessa. Älä anna kenekään heikentää omanarvontuntoasi. ”

”Poikkeuksellinen ihmissuhde ei ole sellainen, joka alkaa hyvin, vaan sellainen, joka päättyy hyvin. Ihmissuhteet alkavat usein sattumasta, mutta kun ne päättyvät, meillä on valinnan mahdollisuuksia. Valitse loppu viisaasti.”

Ja vielä lopuksi. Joskus tuntuu siltä, että todella hyviä romaaneja tulee vastaan vain harvoin. Viime vuonna yksi nousi kirkkaasti ylitse muiden: Pajtim Statovcin esikoinen, vuonna 2014 ilmestynyt Kissani Jugoslavia. Tämä kirja oli lukulistallani melkoisen kauan, mutta kun sen luki, nautti jokaisesta rivistä. Tämä kirja myös sai minut nauramaan, vaikka tarina on kaikkea muuta kuin naurattava. Omasta hyllystä löytyy myös hänen kaksi muuta teostaan. Niiden aika on tänä vuonna.

Nautinnollista lukuvuotta 2021!

Love,

Maija

XO