Joskus pisarakin voi olla liikaa

Vaikka (lavastetusta) kuvasta voisi päätellä muuta, en ole hajuvesien suurkuluttaja. Nykyiset tuoksupulloni olen kerryttänyt useiden vuosien aikana, enkä kaikkia niistä käytä oikeastaan enää ollenkaan. Pidän kyllä hajuvesistä erittäin paljon! Maailmahan on huumaavia (synteettisiä) tuoksuja täynnä!

Mutta.

Ensimmäisen kerran muistan reagoineeni hajuvesille reilut kolme vuotta sitten. Olin saanut joululahjaksi toivomani Guccin tuoksun. Se oli minulle entuudestaan tuttu ja mieluinen tuoksu. Eräässä entisessä työpaikassa jokaisessa wc-tilassa oli useita tuoksuja asiakkaiden ja tarvittaessa myös meidän työntekijöiden käyttöön. Monena aamuna ruiskautin Flora by Guccia ranteisiini, siitä korvien taakse ja dekolteelle. Tuosta tuoksusta jäi hyvät muistot. Muutama vuosi myöhemmin kun tuon tuoksun sain omakseni, se ei enää tuntunutkaan hyvältä, kaikkea muuta. Tuoksun laittamisen jälkeen suorastaan ahdisti. Ahdistavaa aikaa elin tuolloin muutenkin, mutta vaikka laitoin tuoksua vain vähän, sekään ei poistanut ikävää tunnetta.

Lopetin tuoksun käytön vähitellen. Elämästä oli hyvä napsia ahdistavia asioita pala kerrallaan pois. Tuoksusta se oli helpointa aloittaa. Vähensin parfyymien käyttöä muutenkin. Silloin harvoin kun olin menossa juhliin, laitoin Versacen iltatuoksua vain hyvin pienen pisaran. Sama pätee myös arjessa käyttämiini tuoksuihin. Vain pienet pisarat ranteille ja siitä korvien taakse riittää. Minulle pisara on sopiva määrä, mutta monille sekin on liikaa.

Olen lukenut paljon herkistymisestä tuoksuille. Lapsen saaminen on herkistänyt toiset tuoksuille, toisille se on tapahtunut vailla mitään ilmeistä syytä. Itse olen viimeisen kuuden-seitsemän vuoden aikana herkistynyt tuoksujen lisäksi myös kosmetiikalle. Olen vähentänyt kosmetiikan, varsinkin meikkien käyttöä paljon. Monet synteettiset tuotteet ovat vaihtuneet luomuun tai apteekkikosmetiikkaan. Kun synteettinen kajal on ärsyttänyt, luomukosmetiikkamerkin kajalista en ole saanut mitään oireita. Luomeni ärtyvät helposti, joten luomivärejä käytän kerran pari vuodessa juhlissa. Synteettisistä tuoksuista olen myös lukenut paljon ikäviä juttuja. Kuinka jotkut tuoksuissa olevat aineet ovat mahdollisesti hormonihäiriköitä, kuinka tuoksuja ei suositella ollenkaan imettäville naisille ja kuinka tuoksuyliherkkyys lisääntyy. Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Roiskimmeko iholle surutta myrkkyjä suoraan kauniista ja kalliista, kuuluisan suunnittelijan nimellä varustetusta spraypullosta?

Viime kuukausina olen huomannut, miten hyvä tuoksunenä mulla on tai miten hyvin (huonosti) erilaiset tuoksut käyvät omaan nenään. Kuluneen kuukauden aikana olen päivitellyt mielessäni kaupungilla ohi kulkeneen naisen aivan liiallista Cacharelin Amor Amor-tuoksun käyttöä (minullakin tuo tuoksu on ollut). Töihin pyöräillessä olen haistanut vastaan ajavan ihmisen käyttämän tuoksun. Kaduilla kulkiessani olen myös bongannut muutaman  miesten tuoksun ja pähkäillyt, kuka tuntemani mies käyttää tätä samaa. Joskus kotiin tullessa on rappukäytävässä leijaillut kova parfyymin tuoksu. Hissiin astuessa sama tuoksu on leijaillut sielläkin. Kannattaa miettiä, paljonko tuoksuu ja kuinka paljon omalla kemikaalimäärällä aiheuttaa pahoinvointia muille ihmisille. Pienikin pisara voi olla liikaa ja hissin käyttäminen vaihtuu rappusiin ahdistusta aiheuttavan tuoksun takia.

Synteettisistä tuoksuista kokonaan luopuessa minulla on yksi pulma. Kaikki luomutuoksut, joita olen testaillut, tuoksuvat auttamatta jollain tavalla oudoilta. Niihin on vaikea tottua. Laitan mieluummin pisaran synteettistä tuoksua, joka sopii minulle kuin enemmän oudolta tuoksuvaa luomuversiota. Luomutuoksuihin pätee varmaankin sama sääntö kuin luomudödöihin: niihin tottuminen ottaa aikansa. Epämiellyttävää hajua, tuli se sitten omista kainaloista tai ranteeseen spreijatusta hajuvedestä, en vaan millään viitsisi nuuhkia.

Eli, jos olet perehtynyt luomutuoksuihin ja tiedät superihanan luomuhajuveden tai niitä valmistavan merkin, jätä ihmeessä kommenttia!

Hyvältä tuoksuvaa ja kaunista viikkoa! <3

Maija

XOX